#252 Nauttimassa ulkoilmasta

  Kanit pääsivät taas parvekkeelle ulkoilemaan. Vaikka olikin aika lämmin niin molemmat tykkäsivät kovasti, Pojukin heitteli taas muutamat iloloikat. Niillä oli niin hyvä olla siellä, joten jätin ne sinne touhuamaan (parvekkeen lasit tietysti kiinni). Avattuani taas oven Poju lähti tutkimaan olohuonetta, mutta Neiti jäi tyytyväisenä parvekkeelle.

 Kohta onkin taas se aika vuodesta, kun Poju saa heittää hyvästit pitkälle karvalleen. Ilmat alkavat niin paljon lämpeämään joten sillä alkaa olla tuskaiset oltavat, varsinkin ulkona.

 Sillä aikaa Minni nautti auringosta sisällä ja Manu toimi "erittäin aktiivisena" järjestyksen valvojana parvekkeella.

#251 Mahtava metsästäjä (video)

 Manu meidän suuri ja mahtava metsästäjä näki tänään parvekkeella kärpäsen ja tällä kertaa tämä mahtava metsästysyritys (jos sitä voi edes yritykseksi sanoa) tallentui videolle. Kannattaa laittaa HD:lle niin näkee vähän vähemmän pikseleitä.

#250 Uudesta puusta

 Joistain kuvista voisi päätellä, että meidän uusi raapimapuu on sittenkin hitusen liian pieni. Se on kuitenkin ollut kakaroiden suuressa suosiossa joten eipä tuota enää vaihtamaan lähdetä. Misha ei edelleenkään ole sille lämmennyt, muutaman kerran se on käynyt kurkkaamassa. Kakarat taas riehuvat ja nukkuvat siinä useasti päivässä vaikkei nekään ihan noihin tasoihin mahdu.

#249 Juhannus

  Me vietettiin juhannus ihan kotona ja täällä tapahtuikin jotain jännittävää sillä erään vieraamme mukava tulikin koira! Tytöille kyseinen koira onkin jo ihan tuttu, mutta Manulle tämä oli ihan uutta. Se nosti ensimmäiseksi karvat ihan pystyyn ja peruutti sopivan etäisyyden päähän. Sitä kuitenkin kiinnosti uusi tulokas kovin joten nostin sen syliin ja mentiin tutkailemaan vähän lähemmäs. Koira ei välittänyt kissoista yhtään joten Manukin sai tutkailla ihan rauhassa. Eipä siinä kauaa mennyt, kun poikakin rauhoittui vaikka illan mittaan kävikin muutaman kerran uutta tulokasta haistelemassa.

  En tiedä huomasiko koira edes kaneja, mutta Poju alkoi hyvin nopeasti tömistelemään. Ilmeisesti koira toi mukanaan sen verran oudon hajun, että pikkuista vähän jänskätti. Tämä oli ehdottomasti paras mahdollinen ensi kohtaaminen koiran kanssa sillä mitään sen kummempaa ei tapahtunut.
  Illalla käytiin kämppikseni ja koiran kanssa pienellä lenkillä pihan ympäri ja samalla reissulla nähtiin siili! Niitä on täällä kuulemma tosi paljon, mutta itse en ole aikaisemmin nähnyt villisiiliä joten tämä oli todella kiva yllätys! On nuo siilit vaan niin sympaattisia otuksia!

#248 Kanit parvekkeella

  Kanit pääsivät ensimmäistä kertaa juoksentelemaan tämän asunnon parvekkeelle ja Manu sai toimia järjestyksen valvojana, kun Minni ja Misha jäivät sisälle. Kanit olivat innoissaan päästessään juoksemaan uuteen paikkaan missä oli tarpeeksi tilaa ja kaikkea mielenkiintoista. Pojukin heitti taas muutamat kunnon iloloikat sillä välin, kun Neiti yritti tunkea itsensä jokaiseen mahdolliseen välikköön. Kuumuuden takia molemmat heittäytyivät aika nopeasti makoilemaan joten siirryttiin takaisin sisälle. Täytyy taas kelien salliessa viedä noita useammin parvekkeelle.

#247 Uusi raapimapuu

  Jouduimme ostamaan uuden raapimapuun vanhan hajonneen tilalle. Uuden puun piti olla väriltään valkoinen, mutta se tulikin beigenä. Ei jaksettu enää alkaa vaihtamaan sitä vaan tyydyttiin tuohon vaikkakin laitamme firmaan vähän palautetta asiasta.

 Ensin siirrettiin vanha parvekkeelle jossa kissat saavat sitä käyttää. Uusi puu rakennettiin yhdessä, minä rakentajana ja kämppikseni lähinnä työnjohdossa. Vaikka tehtiinkin ihan kahdestaan niin silti saatiin koko puu kasaan (toki pienien kangertelujen  jälkeen)! Uudessa puussa on vaikka mitä kivaa kissoille, mutta siinä oleva makuualustat ovat aika pienet. Esim. Mishan on hyvin vaikea mahtua niille (kissan koossahan ei tietysti ole mitään vikaa).

GodzillaMinni
Ensin kokeiltiin varovasti
Kunnes löydettiin reitti kirjahyllyn päälle
Minnikin oli alkuun vähän varovainen
Ja katseli kateellisena Manua kirjahyllyn päällä
Vähän uskallettiin jo leikkiäkin
Kunnes tuli väsy
Minnikin väsähti jännittävän päivän jälkeen. Ihan kokonaan edes pieni Minni ei mahdu noihin makuualustoihin.

#246 Kaksi valkoista

  Kotio saavuin jo lauantaina ja silloin saatiin illalla idea lähteä elukoiden kanssa ulos. Ensin meinattiin ottaa Minni sekä Misha, mutta Minni alkoi huutaa kurkku suorana rappukäytävässä joten vietiin se takaisin sisään. Ei haluttu herättää hiljaisuuden aikaan koko taloa. Päädyttiinkin ottamaan Matamin kaveriksi ulos tällä kertaa Neiti vaikkei se niin innostunutkaan asiasta.

  Ulkona Misha liikkui ehkä metrin verran ja muuten vain makoili nurmikolla. Neiti ensin hetken mökötti kunnes päätti lähteä liikkeelle. Se on kyllä mukavan aktiivinen ulkona. Tälläkin kertaan tutkiskeltiin aika laajaa aluetta ja välillä se otti sellaisia spurtteja ettei meikäläinen meinannut pysyä perässä. Sisälle lähtemisessä oli taas vähän ongelmaa, sitä täytyykin harjoitella sisällä enemmän.

#245 Näyttelyssä

   Lauantaina oli snautserien erikoisnäyttely Kaarinassa ja Timi kävi siellä näyttäytymässä. Arvosteluksi saatiin keltainen nauha eli hyvä. Siellä kyllä näkyi toinen toistaan komiampia snautsereita, mutten viitsinyt ilman lupia lähteä kuvailemaan muita kun Timiä. Tässäpä muutama kuva sieltä.

#244 Timpustus

  Eilen saavuin taas maalle, tällä kertaa sittenkin ilman kaneja. Suunnitelmiin tuli muutos, kun äitini kertoi tallissa olevan rottaongelma. En halua ottaa kanien kanssa mitään riskiä joten näin parhaaksi jättää ne suosiolla kotiin.

  Uusi kamera ja varsinkin putki pääsivät eilen kunnon testiin kuvaillessani Timin touhuamista ulkona. Muistikortille tallentuikin monta kivaa kuvaa ja tästä niistä muutamat. Se on juuri nypitty näyttelykuntoon eli on niin komiaa poikaa.

#243 Postipaketti ja ulkoilua

  Taas tuli tilattua kissoille märkäruokaa ja samasta paketista löytyi Manun ehdottomasti lempileluja eli höyhenkeppejä. Vanhan on taas teurastettu semmoiseen kuntoon, ettei niillä enää huvita kauheasti leikkiä. Kakarat olivat todella innossaan huomatessaan, että uusia keppejä tuli 3 kappaletta!
"Anna mullekin huiska!"
Hetki tutkittiin laatikkoa kunnes Manu muisti jättäneensä huiskan laatikon viereen.
  Tehtiin myös jotain uutta ja ihmeellistä. Kokeiltiin ensin sisällä mitä Neiti tykkää pitkästä aikaa valjaista ja koska se meni hyvin niin lähdettiin pihalle. Neiti jopa yllätti tällä kertaa. Ensin se hetken haisteli paikkoja ja söi herkkuja ja pian se lähtikin jo matkaan. Tällä kertaa se ei sanonut mitään takana tulevasta ihmisestä vaan loikki menemään niinkuin vanhakin tekijä. Ainut ongelma tuli siinä kohtaa, kun oltiin lähdössä sisälle ja Neiti olikin asiasta eri mieltä ja siinä hetki jouduttiin keskustelemaan asiasta.
Niin paljon kaikkea hyvää syötävää.
Ehdittiin sitä välillä vähän poseeratakkin.