#218 Kotona ollaan!

  Vihdoin saavuttiin kotio! Reissu meni ihan hyvin, löysin oikean junan ja bussin ja kaikki. Perillä meitä odotti hyvin mukava henkilökunta. Alkuun punnittiin poika ja se painaa 4,6 kiloa. Sen jälkeen se pikaisesti tutkittiin ja pian se saikin piikin pakaraan jolloin meidät jätettiin odottelemaa nukutuksen vaikutusta. Jonkin verran poika ehti tutkiskella huonetta (yritti jopa lähteä toiseen huoneeseen) kunnes ensin takajalat alkoivat pettää ja pian koko kisse oli ihan pitkällään. Sinne se oli jätettävä osaavan henkilökunnan käsiin ja itse jatkoin matkaa ostoskeskukseen tuhlaamaan aikaa.

  Kolmen tunnin päästä menin takaisin asemalle odottelemaan Manun heräilyä ja aika nopeasti se tuotiinkin minulle. Ihan pöppörössähän se vielä oli, mutta jaksoi kuitenkin nostaa jo päätään. Kotona se halusi heti ulos kopasta, mutta matka tyssäsi aika nopeasti kun ei pikkuinen jaksanutkaan liikkua. Siirsin sen pedille, mutta se halusi heti kiivetä donitsiin nukkumaan. Ruokaa ja vettä se saa vasta, kun on kunnolla herännyt (eläinlääkärin ohjeen mukaan). Huomenna kirjoittelen miten pikkuinen on lähtenyt paranemaan.
Eläinlääkärin huonetta tutkimassa.
Pikkuhiljaa alkoi silmät mennä kiinni.
Oma koti (ja donitsi) kullan kallis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentoinnistasi! Pyrin vastaamaan siihen mahdollisimman nopeasti!