#208 Kanien kuulumiset

  Kanit ovat kotiutuneet hyvin. Pientä alistamista on ollut, mutta suurimman osan päivästä ne makoilevat leppoisasti vierekkäin. Keittiö alkaa olla jo siinä kunnossa, että ne saivat tänään juoksennella siellä. Pojua ei kauheasti kiinnostanut vaan se ihmetteli häkissä, kun Neiti tutkiskeli paikkoja ulkopuolella. Ne eivät välitä uusista kissoista ollenkaan, paitsi välillä haistelevat niitä häkistä. Kissatkin ovat alkaneet jo tottua niihin, välillä ihmettelevät niiden meteliä.

#207 Edistystä!

  Kissat ovat edistyneet ihan hirveästi, pakko olla tosi ylpeä jokaisesta! Eilen Minni tunki syliini hakemaan huomiota ja mustasukkainen Manu tunki ihan viekkuun myöskin hakemaan huomiota. Katsoimme ihmeissämme miten ne tulivat niin lähelle toisiaan ja olivat ihan tyytyväisiä.

  Tänään Manu ja Misha ovat haistelleet toisiaan paljon ja ne ovat välillä jopa puskeneet toisiaan. Kakarat (Minni ja Manu) sietävät toisiaan huomattavasti paremmin ja jopa leikkivätkin hetken yhdessä. Illalla kämppikseni antoi kissoille herkkuja ja kaikki kolme söivät samasta kasasta! Tämä on todella iso edistysaskel ja ihanaa seurata miten nuo oppivat hyväksymään toisensa.
Minni keksi miten se pääsi kiipeämään kirjahyllyn päälle ja tänään se nukkui siellä todella tyytyväisenä.
Äkkiä piti napsaista kolmikosta kuva, kun olivat sovussa syömässä herkkuja.

#206 Totuttelua

  Kun oma vaikein osuus muutosta on jo takana niin eläimillä, varsinkin kissoilla, se on vielä edessä.

  Kanit stressaantuivat hiukan muutosta, mutta alkavat jo olla ihania omia itsejään. Yksi yö Neiti paukutteli takajaloillaan sen verran kovaa, että kämppikseni heräsi siihen. Ei muuta kuin kunnon pehmusteet häkin pohjalle ja takaisin nukkumaan. Niistä ei vieläkään ole kunnon kuvia sillä keittiö on edelleen kaaoksen vallassa. Sen selvittäminen onkin parin seuraavan päivän operaatio joten eiköhän kanikuviakin kohta näy täällä bloginkin puolella.

  Kissat totuttelevat pikku hiljaa toisiinsa. Viime päivät on menneet aika samalla kaavalla: Mishaa ei kiinnosta, se pysyy mieluusti poissa ja muutaman kerran on sähissyt Manulle, kun poika on mennyt liian liki. Minniä taas kiinnostaa hirveästi uusi tulokas, mutta se pomottaa sitä jonkun verran ja välillä hyökkii päälle. Manu parka aina ahdistaa itsensä jonneki nurkkaan eikä uskalla tulla sieltä pois, kun Minni on vahtimassa vähän matkan päässä. Mitään tappelua (sähinää ja murinaa lukuunottamatta) ei ole kuitenkaan tullut ja ne molemmat ovat suurimman osan ajasta ihan ystävällisellä tuulella.

  Tänään kuitenkin Misha sosiaalistui ja kävi jopa nuuskimassa Manua. Poika taas on rohkaistunut hirveästi ja juoksenteleekin aina tyttöjen perässä heti kun niiltä silmä välttää. Nykyään tuo noiden ahdistelu onkin jo lähinnä leikkiä ja kaikki ovat paljon sosiaalisempia kuin eilen. Eiköhän noista kaverit tule parissa päivässä.

#205 Ensimmäinen uudessa kodissa

  Muutto saatiin tehtyä torstaina ihan aikataulun mukaan (toki purkuun menikin vähän vähemmän aikaa sillä saatiin arvokasta apua) ja nyt ollaankin totuteltu uuteen kotiin. Vielä on kaikki tavarat ihan levällään ja huonekalut kasaamatta, mutta pikku hiljaa niitäkin aletaan laittelemaan kuntoon.

  Muutettiin tosiaan Mishan ja Minnin luo joten Manu sai kaksi kaveria (ja blogi kaksi uutta tähteä). Misha on ollut viime päivät hyvin huonolla tuulella eikä sitä kiinnosta Manu vielä yhtään. Se on viettänyt aikansa makuuhuoneessa ja tänään kävi olohuoneessa ihmettelemässä, mutta Manun nähdessään palasi heti takaisin makuuhuoneeseen. Minniä taas kiinnostaa poika hirveästi, mutta Manu ei ole ihan vielä valmis kaveeraamaan. Suuremmilta tappeluilta ollaan vältytty sillä ollaan pidetty noita tiukasti silmällä. Luulemme kuitenkin, että ainakin Minnistä ja Manusta tulee vielä tosi hyvät kaverit.

  Kanit olivat heti kuin kotona, vaikka joutuvatkin asustamaan tehdashäkissä. Tytöt ovat olleet uusista tulokkaista ihan ihmeissään ja Mishakin kävi sähisemässä niille. Kaneja taas ei yhtään häiritse ympärillä pyörivät kissat.

  Tänään kuvailin ensimmäiset kuvat uudessa kodissa samalla, kun vieteltiin Minnin ja Manun kanssa aikaa. Parempia kuvia saan sitten, kun kaikki tavarat ovat paikoillaan. Jossain vaiheessa kirjoittelen myös tytöille omat esittelysivut ja varmaan tarvitsee blogin nimeäkin miettiä uusiksi.
Manu seuraili tarkkaan Minnin leikkimistä.
Vasen kuva: tämän lähemmäksi Manu ei vielä Minniä päästänyt. Oli mukavampaa tarkastella toista sopivan etäisyyden päästä. Oikea kuva: Minni leikkimässä.
Manu löysi itselleen mukavan paikan.
Matamikin kävi katsomassa mitä jännää olohuoneessa tapahtui.
Hengästynyt Minni leikkien jälkeen.

#204 Tänään on se päivä!

  Viime päivät on mennyt pakkaillessa ja tänään onki The Day eli muutto! Elukat ovat olleet ihmeissään kaikesta sähläämisestä ja tulevat olemaan vielä enemmän ihmeissään uudesta kodista. Muuton jälkeen alkaakin ahkera tavaroiden purku ja uuteen kotiin totuttelu. Elukoiden kuulumisia tulen kirjoittelemaan varmaan ensi viikon puolella ja silloin täytyy varmaan esitellä blogin uuden naamat eli Manun kaverit.

#203 Lajitunnistusta: Pärinäeläin

1. Havaintoaika

2. Havaintopaikka

3. Ulkomuoto

4. Käyttäytyminen

5. Muut huomiot


1. Havaintoaika riippuu täysin päiväunien ajasta, mutta yleensä havaittavissa kerran päivällä sekä kerran iltahämärällä. Myös muut ajankohdat normaalista rytmistä poiketen on mahdollisia.

2. Havaintopaikka riippuu ihmisten sekä lelujen sijainnista. Välillä löytyy myös hyvistä piilopaikoista kuten sängyn alta.

3. Ulkomuotona normaalista poiketen kirkkaan punainen nenä sekä tassujen anturat. Myös korvat sojoittavat yleensä taakse päin (normaalisti sojoittavat eteenpäin) sekä kääntyilevät nopeasti. Häntä heiluu normaalia enemmän sekä nopeammin. Joskus se saattaa myös olla normaalia paksumpi. Usein pärinäeläimen voi havaita leikkisästä asennosta (etutassut maassa ja pehva ylhäällä).
Vasemmalla näkyy tuo pärinäeläimen korvien yleinen asento ja oikealla näkyy kirkkaanpunainen nenu.
4. Ensimmäisen käyttäytymisen muutokset huomaa äänessä, se on normaalia matalampi sekä "vaativampi". Seuraavaksi tuleekin nopeatempoinen rallittelu sekä leikkiminen jonka aikana yleensä kuuluu haivainnointia helpottavaa ääntelyä. Kuuloaisti ei toimi toivottuun tapaan sekä joskus esiintyy myös ei-niin-toivottua ihmisten päälle hyökkimistä (lähinnä jalkoihin) tai kiipeilyä kiellettyihin paikkoihin. Yleistä on myös kaiken tuhoaminen.
Tuhottavaksi kelpaa mikä vain leluista huonekaluihin.
5. Jos pärinäeläimen onnistuu pyydystämään ja ottaa sen syliin niin yleensä esiintyy myös rimpuilua sekä näykkimistä. Tämän takia pyydystämistä pyritäänkin välttämään. Pärinäeläintä kehotetaan käsittelemään ainostaan lelun tai jonkun muun vastaavan kanssa ettei tule suoraa ihokontaktia. Yleensä sen reviiri kehotetaan rajaamaan vähän pienemmäksi mahdollisten vahinkojen välttämiseksi.

#202 Kanien kuulumiset

  Viikonloppun suunnitelmat sisältävät valtavasti pakkaamista sekä siivoamista sillä ensi torstaina on se kauan odotettu päivä eli muutto! Tänään se kaikki alkoi siitä, että kanit joutuivat muutamaan isolta alueeltaan tehdashäkkiin. Nekin ovat ihan ihmeissään kaikesta häsläämisestä ja mielellään tulisivat mukaan touhuamaan, mutta ne ovat turhan pieniä ja huomaamattomia (kunnes päättävät alkaa jyrsimään jotain) pyörimään jaloissa kokoajan. Siksi niille täytyykin järjestää aikaa, jotta pääsevät päivittäin juoksentelemaan häkin ulkopuolelle.

#201 Kissaunelmia

  Kaniunelmia -postauksen jatkoksi kirjoittelen omista kissaunelmista. Aluksi tätä mietittiin lähinnä sillä ajatustasolla, että Manulle täytyy varmaan joskus hankkia kaveri. Se asia on kuitenkin nyt hoidossa muuton jälkeen ni nämä unelmat ajoittuvat vasta jonnekkin pitkälle tulevaisuuteen. Saahan sitä aina haaveilla.

  Tavallaan tykkään pitkäkarvaisista kissoista, ne on kauniit, mutta Pojun jälkeen vannoin ettei enää yhtäkään pitkäkarvaista eläintä sillä se karvan hoitaminen on ainakin Pojun kanssa ollut todella hankalaa. Muutenkin voin vain kuvitella sitä karvan määrää. Manustakin lähtee jo ihan tarpeeksi niin entäs sitten pitkäkarvaisesta..

  Minulle on itsestään selvää, että seuraavakin oma kissa tulee olemaan poika. Jotenkin vain poikakissat tuntuvat enemmän omalta jutulta kuin tyttökissat.

  Sitten se vaikeampi osa eli minkä rotuinen ja värinen. Olen tykästynyt eniten ihan perus maatiaisiin vaikkakin jotkut rodut ovat todella upean näköisiä, ei ne silti tunnu omilta. Jotenkin en vain näe itseäni hienon rotukissan kanssa varsinkaan, kun mitään näyttelyitä tuskin lähden kiertämään vaikka miten upea yksilö olisikin. Haluan ihan puhtaasti vain kotikissan.

  Maatiaisten kohdalla tykkään melkein jokaisesta värityksestä joten se lempparin löytyminen on todella hankalaa. Manuakaan etsiessä en tiennyt millaisen oikeasti haluisin kunnes Manu vain pomppasi kohdalle. Vaikka tykkäänkin myös ihan perus kokomustasta ja -valkoisesta niin nykyään olen tykästynyt Manun tyylisiin (että maha ja jalat ovat valkoiset), mutta niin että oranssi osa on harmaaraidallinen tai musta. Tällaisia olen muutaman nähnyt ja ne jostain syystä miellyttävät silmää eniten.

  Jos kuitenkin joskus muuttaisin mielipidettäni ja haluaisinkin rotukissan niin se tulisi todennäköisesti olemaan yksi näistä roduista: Bengali, Egyptinmau, Abessinialainen, Norjalainen metsäkissa, Somali (nimeä painamalla pääsee kunkin rodun esittelyyn Suomen Kissaliiton sivuille). Näissä roduissa olen ihastunut niin ulkonäköön kuin luoteisiinkin (vaikka tietysti jokainen eläin on yksilö).

#200 Pakkausavustaja

  Niinkuin aikaisemmassa postauksessa kerroin, niin Manu on ollut avustamassa pakkaamisessa. Se tykkää nykyään pahvilaatikoista ja niihin on sen mielestä kauhean hauska piiloutua ja hyökkiä avaajan käsien kimppuun. Ei välttämättä niin mukavaa pakkaavalle ihmiselle, mutta kissalla näyttää olevan harvinaisen hauskaa.

  Tänään käytiin taas pakkausavustajan kanssa pihalla vaikkei sitä kiinnostanutkaan se homma yhtään. Parvekkeella käydessä se tykkää lumesta ja ottaa sitä aina tassuihin ja syö siitä, mutta alhaalla sitä ei kiinnosta yhtään.. se haluaa vain äkkiä takaisin sisälle. Hölmö katti.

#199 Rusettipoika

  Meillä ei viikonloppuna toiminut netti ollenkaan joten piti keksiä muuta ajanvietettä. Jossain vaiheessa tuli taas kauhea hinku neuloa ja päätinkin tehdä Manulle rusettipannan. Minun mielestä sitä oli kiva tehdä ja siitä tuli ihan suloinen, mutta Manu oli asiasta eri mieltä. Ilmeisesti rusetti ei sovi herran imagoon ollenkaan ja se lähinnä koitti vain syödä koko jutun eikä sitä kiinnostanut yhtään poseerata sen kanssa (onneksi sain kuitenkin muutaman kuvan).