#171 Arjen keskellä

Manulla on menossa hirvittävä uhmaikä. Kun se on täynnä energiaa, se tekee asioita, jotka varmasti tietää olevan kiellettyjä ja kokeilee mun hermoja monta kymmentä kertaa päivässä. Siitä on myös tullut ihan perus mies jolla on valikoiva kuulo ja hyvin usein sana "ei" yms torjuvat sanat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olenkin koittanut aina tällöin leikkiä/riehua sen kanssa mahdollisimman paljon jotta se keskittäisi sen energia johonkin sallittuun eikä esim tuhoamiseen. Tätä onneksi kivasti tasapainoittaa se, että väsyneenä se on aivan ihana ja lutuinen. Tulee aina viereen pörisemään, hakeaan rapsutuksia, nukkumaan ja pusuttelemaan. 

Huomenna lähdenkin pariksi päiväksi vanhempien luokse maalle koira/lapsivahdiksi jolloin Manu ja kanit jäävät isännän hoiviin. Vähän jännittää mitä Manu tuumaa, kun olen ensimmäistä kertaa pidempään poissa (todennäköisesti se tulee olemaan hankalampaa minulle kuin Manulle). Viikonlopun jälkeen tuleekin pitkästä aikaa Timin sekä ranskanpullien kuulumisia!
Kuningas päikkäreillä.
Eipä siinä kauaa mennyt, kun uudet kepit olivat tässä kunnossa.
Manulle on tullut kulmakarvoihin tuollaiset hassut harvakarvaiset viirut.
Kanit pääsivät tänään taas samaan tilaan ja ensin pusuteltiin hirveästi, mutta sitten alkoi taas se sama pariutumis/alistamisprosessi ja puolisen tuntia ne riehuivat ennen kuin rauhoittuivat. Toivon mukaan ne saivat nyt asiat järjestykseen eivätkä jatka tuota jatuvaa riehumista. Manukin katsoi ihan ihmeissään toisten riehumista.
Tässä vielä pusuteltiin
Tänään oli vuorossa myös Prinsessan kynsienleikkuu mikä sujuukin nykyään yhden ihmisen voimin todella helposti. Huimaa edistystä siitä, että ennen se oli hirveää tappelua kahdenkin ihmisen kanssa. Nykyään se seisoo aloillaa ihan rauhassa joten eipä tuossa operaatiossa kauaa enää mene. 
Pari nassukuvaa oli pakko ottaa, kun Neiti niin nätisti odotti paikoillaan.

#170 Karvaiset ja kiukkuiset

Kaikki eläimet tuntuvat nyt kiukuttelevan samaan aikaan ihan kuin ne olisivat tehneet jonkun suunnitelman. Neiti on ollut tosi kiukkuinen viikon verran ja se on kiusannut Poju raukkaa taas ihan kunnolla. Yleensä tuo pahin vaihe ei kestä kuin päivän kaksi, mutta nyt kun se ei vaan tuntunut loppuvan niin jaoin pariskunnan kaksion kahdeksi yksiöksi. Tästäkös Neiti vasta innostuikin ja nyt on kohdistanut sen kiukuttelun pelkästään minuun. Poju sen sijaan on nauttinut saadessaan olla vähän omassa rauhassa.
Tänään siivouksen aikana kokeilin josko noi uskaltaisi päästää taas samaan tilaan, muttei mitään toivoa. Neiti on aivan mahdoton! Toivottavasti tuo menee kohta ohi niin saisi rakastavaiset taas samaan tilaan
Manu on joutunut nyt olemaan valitettavan paljon yksin ja protestiksi se on alkanut tuhoamaan paikkoja mm. vessapaperirulla piti ottaa kokonaan pois pojan ulottuvilta sekä se oli keksinyt miten vessan roskiksen saa auki ja levitelly sisällön lattialle (onneksi kaikki muut tuhottavat on saatu pois sen ulottuvilta). Ja tyytyväisenä on aina istunut keskellä sekasortoa. Se on myös alkanut tekemään tarpeitaan muuallekin kuin vessaboksiin mm. tänään kotiin tuloni jälkeen päätti etten lähdekään enää mihinkään ja päätti fiksusti tehdä tarpeensa kengilleni.
Olen kaiken ylimääräisen aikani koittanut jakaa eläinten kesken, mutta ei vain riitä enää tunnit vuorokaudesta. Näin käy joka syksy ennen joulua. Noh eiköhän tämä tästä taas kohta helpota.. joulun jälkeen viimeistään

#169 Ahkerat ulkoilijat

Ollaan nyt Manun kanssa ulkoiltu aika ahkerasti (edelleen öiseen aikaan). Tänään totesin, että tarvitsee pojalle varmaan ostaa omat valjaat sillä noiden valjaiden selkäosa alkaa olla liian lyhyt kasvavan herran päälle. Pojulle ne sopivat edelleen mainiosti (kaneille ne on tarkoitettukin). Ehkä sitä seuraavan ruokatilauksen yhteydessä katson Manulle ihka omat valjaat.

Tykkään käydä eläinten kanssa öiseen aikaa ulkona, sillä silloin saadaan olla ihan rauhassa. Välillä tulee jotain satunnaisia ohikulkijoita tai ohi ajavia autoja, mutta se ei meitä haittaa. Manu on aina vähän varuillaan ohikulkijoista, mutta niiden mennessä ohi on poika taas ihan normaali. Parina viime kertana olen ihan kaikelta varalta laittanut Manulle heijastinnauhan mahanympäri. Koskaan ei tiedä mitä tuolla ulkona käy niin parempi olla vähän turhankin varovainen. Onhan tuollainen nauha kissan mielestä aivan järkyttävä päällä ja kotona se ei muuta kuin makoile ja kieri tuon takia, mutta ulkona sitä ei enää edes huomata ja hyvä niin! Nyt ainakin näkyy tuo meidän roikale.

#168 Manu 6kk!

Niin se aika vaan rientää ja poika "täytti" tänään jo puoli vuotta! Vaikka tuntuukin ettei tuo mihinkään ole kasvanut niin tänään otin vertailukuvan tuossa tuolilla ja herranjestas miten se on noin paljon kasvanut! Musta se tuntuu edelleen niin pieneltä ja pennulta.
"Synttäreiden" kunniaksi innostuin yöllä tekemään pojalle "kakun" (pitähään nyt mamman kultapoikaa hiukan helliä) johon laitoin yhden kananmunankeltuaisen, Cosman sardiinia, kana&viiriäisen munia sekä kana&tonnikala kaviaaria. Nämä sekoitin yhdeksi mössöksi ja taiteilin desimitan kanssa pieneksi keoksi. Keon kukkuralle tietty se pienen pieni viiriäisen muna sekä ympärille muutama jauhelihan luikero. Hajut olivat keittössä tuon jälkeen aikamoiset (jo pelkästään sardiinit haisevat omaan nenään aivan järkyttäviltä!) ja siivotessa oli pakko pitää nenästä kiinni. Isäntä pääsikin taas naureskelemaan miten kissa syö huomattavasti paremmin kuin ihmiset. Toinen syö kaviaaria ja viiriäisen munia, kun itse keitin pussillisen nuudeleita.
Kakkuahan piti heti päästä maistelemaan ja oikein innolla se sitä söikin. Loput laitoin jääkaappiin säilöön niin saa huomennakin vielä syödä tuota. Onneksi maistui!
Kai sitä vaan tarvitsee oikeasti myöntää, että alkaa tuo olla iso poika jo (eilen punnittiin ja vaaka näytti 3,6kg). Miten se aika rientääkin näin nopeasti?

#167 Tapahtui eräänä rauhallisena yönä

Miksi se into kuvailla elukoita tulee aina keskellä yötä eikä päivällä kun voisi vähän olla valoisampaa?

Noh ensin kuvailin hiukan Manua ja sen jälkeen otin kanit juoksentelemaan keittiöön ja eteiseen. Eipä pariskunta kauaa viihtynyt juoksentelemassa vaan menivät pian syömään ja makoilemaan alueelleen.

#166 Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokasen luo...

Postisetä kantoi taas tilaamani paketin oven taakse ja sitä availtiin yhdessä Manun kanssa. Tällä kertaa paketti sisälsi monen monta pientä cosman märkäruokapurkkia, Porta 21 kittens raksuja, muovisia ruokapurkkien kansia sekä tietysti niitä kauan odotettuja uusia höyhenkeppejä!

Manu on vähän vaikea syöjä ja sen takia tämä 2 kuukautta onkin mennyt lähinnä kokeillessa ja samat kokeilut jatkuvat edelleen. Tästä kirjoittelen varmaankin jossain vaiheessa ihan oman postauksen.

#165 Yökukkujat

Käytiin nyt lumien sulamisen jälkeen taas Manun kanssa ihmettelemässä maailmaa katutasossa. Se selkeästi tykkäsi enemmän lumettomasta maasta ja viivyttiinkin pihalla aika pitkään. Kauheasti toista kiinnosti ränneistä tippuva vesi (hassu kissa kun tykkää vedestä) ja näitä rännejä olikin ympäri talon ja jokaista piti käydä ihmettelemässä. Samaten parkkipaikalla olevasta kaivosta kuului myös veden lotinaa niin siinäkin piti käydä kääntymässä. Sisälle tullessa poika joutuikin tassupesuun ja kuivaukseen (mikä onkin totaalisen inhottavaa puuhaa!). Valitettavasti nyt ilman lunta öisin ulkona on niin pimeä ettei toivoakaan mistään kuvista.

Kanit voivat hyvin paksusti ja on ollut hauska huomata miten ne ovat rauhoittuneet Manun tulon jälkeen. Ihan kuin ne olisivat vaipuneet johonkin rentoutushorrokseen ja ottavat kaiket päivät ihan rennosti.

#164 Ensilumi

Tännekin satoi tänään ensilumi ja sitä tulikin ihan kunnon kerros. Manu oli ihan ihmeissään jo parvekkeella olevasta pienestä kerroksesta niin pitihän sitä mennä kunnolla käymään ulkona katsomassa tuota ihmeellistä valkoista tavaraa.
Ulkona Manu käppäili hetken ihmetellen, mutta ilmeisesti sitten iski vilu ja mentiinkin jo takaisin sisälle. Ollaan nyt käyty parina yönä ulkona niin Manu osasi hienosti jo mennä ulkona oikealle ovelle ja ihan itse kävellä hissiin ja hissistä oikean asunnon eteen.

#163 Manun mahanpurut

Manulla on muutaman päivän ollut mahanpuruja ja se onkin osittain näkynyt käytöksessä (enpä osannut niitä kyllä ensin yhdistää). Parina päivänä se huusi lähes 24/7 eikä antanut minun nukkua vaan oli kokoajan sylissä ja halusi silitystä. Muuten se oli ihan pirteä ja oma itsensä ja söikin ihan normaalisti. Ilmeisesti sillä oli pari päivää ummetusta mikä nyt näyttäisi jo menneen ohi (tässä kohtaa koputan puuta).
Manu the tietokoneen valtaaja.
Ensin ajattelimme ystäväni kanssa, että Manun käytös johtuu vain sen kasvamisesta. Poika on kuitenkin kohta jo puoli vuotta ja jotain pieniä merkkejä sukukypsäksi tulemisesta on jo ollut, mutta ilmeisestikkin tämä oli vain väärä hälyytys sillä saralla.
Ensimmäinen kuva on otettu illalla parvekkeelta. Loput onkin näitä Manumaisia nukkumisasentoja.
Parin päivän valvomisen takia oma unirytmi on aivan pielessä ja mikäs sen parempi tapa kuluttaa tylsää ilta-yöaikaa kuin blogia muutellessa. Ulkoasu vaihtui sekä samalla päivittelin vähän sivuja sekä tekstejä muutenkin. Kummasti tämän äärellä saa aina kulumaan monta tuntia.

#162 Jo 2 kuukautta kissen kanssa

Päivä päivältä rakastun entistä enemmän tuohon kissanroikaleeseen (joka täyttääkin kohta jo 6kk!)