#153 Blogi taukoilee

Elämä heitti hyvin pahasti nyt häränpyllä ja kaikki energia menee sen sotvimiseen, joten blogi jää nyt joksikin aikaa tauolle. Bloggailen taas kun tuntuu siltä. Eläimillä on kaikki hyvin eikä ne liity tähän asiaan mitenkään. 

Toivottavasti ymmärrätte.

#152 Se on vihdoin täällä!

Nimittäin meidän raapimapuu! 
Se oli onneksi niin helposti kasattava, että sain kasattua sen ihan itse. Olen kaikissa huonekalujen kasaamisissa sitä ihmisluokkaa, jotka tekevät ennen kuin ajattelevat ja tällähän ei kauhean pitkälle pötkitä. Tai pötkitään, mutta se stoppi tulee jossain vaiheessa kun asiat eivät mennytkään niinkuin kuviteltiin. Näin kävi myös tänään, mutta eipä tuon kokoamisessa kauaa mennyt. Ja se riittää meille ainakin niin kauan, kun on vain yksi kissa talossa.
Tuota sai vaikka minkä värisenä, mutta päädyin ruskeaan ajatellen että sitten joskus kun se siirtyy olohuoneeseen missä kaikki on muutenkin ruskeaa niin sopii kalustoon. Harmaa ja sininen väri kuumotteli kyllä, mutta nyt on ruskea. Ja ihan kiva tuokin on.
Tyytyväinen asukki

#151 Kanejakin välillä

Viikonloppu menikin syysflunssassa enkä saanut vieläkään aikaiseksi laittaa keittiötä kuntoon joten kanien aitaus on edelleen aika autio. 
Sadepäivän kunniaksi laitoin eilen ostamani päärynät kuivaukseen ja samalla tuli vietettyä kanien kanssa kunnolla taas aikaa. Samalla ne saivat maistiaisia päärynöistä ja syödä samalla mahdollisesti viimeiset persiljat.
Loppuvaiheessa otettiin isännän kanssa Manu katsomaan kaneja, josko tuo joskus noihin tottuisi. Poju tutkii manua aina mielenkiinnolla, mutta Neitiä ei kiinnosta ja Manu onkin hyvin äkkiä oppinut ettei Neidin lähelle ole ihan viisasta aina mennä.

#150 Lankakerällinen onnea

Käsitöitä tekevänä ihmisenä ei kannattaisi antaa kissan leikkiä lankakerällä, mutta mitäpä ei mamman mussukka saisi kokeilla.

Manu on nyt ollut meillä kaksi viikkoa ja se on kotiutunut hyvällä vauhdilla. Herrasta on kuoriutunut pääosin hyväkäytöksinen nuori herra.. tietty välillä pitää olla vähän kakara ja silloin mamma kiristelee hampaita, mutta semmoinen kuuluu pikkukissejen elämään. Talon tavoille herra oppi erittäin nopeasti esim. se on oppinut varsin hyvin keittiön ja olohuoneen ovien äänet (ovet normaalisti kiinni) ja on aina salamana livahtamassa avoimesta ovesta vaikka olisi juuri ollut uneksimassa kauimmaisessa nurkassa. Keittiössä kun houkuttavat kanit ja olohuoneessa taas isäntä (joka vihdoin ja viimein suli tuolle pikkuiselle).

Toiveissa on, että saan huomenna kanien aitauksen valmiiksi ja saisin niistä postailtua viikonloppuna.

#149 Tunnelmallista

Eilinen askarteluinto jatkui illalla ja käytin sen isännän "yövalon" keksimiseen (eteiseen täytyi saada joku valo minkä voi jättää yöksi päälle ilman, että se valaisee koko huushollin). Kaapista löysin pölynkeskeltä yhdet jouluvalot ja laatikosta kertakäyttömukeja sekä lasipullon ja siitä se sitten lähti. Kirjahyllystä vielä hyvin rikkinäinen lastenkirja sekä tietty sakset, liima yms. Nyt eteisessä komeilee "nätisti" pyykkitelineessä vähän tunnatut jouluvalot. 

Manu oli koko operaatiossa mukana lähinnä häiritsemässä (eihän mamman mussukka koskaan häiritse!) ja hetken aikaa keskusteltiin opeteltiin jättämään valot rauhaan. Eihän pieni poika olisi millään malttanut jättää noin kivoja heiluvia juttuja rauhaan vaikka miten inhottava mamma käski.

Myöhemmin se makoili valojen alla niiiin nätisti, että oli taas aivan pakko ottaa muutama kuva:

#148 Pikkuprinssin pahvilinna

Siivouksen yhteydessä siirrellessäni pahvilaatikoita iski hirvittävä askarteluinto ja aloin väsäämään Manulle omaa linnaa. Prinssille piti saada joku oma paikka kun raapimapuu on vasta tilauksessa joten sen tuleminen kestää.
Kauheasti ei mitään resursseja tuon tekemiseen ollut ja suunnittelukin jäi vähän puolitiehen. Löytyipä tuosta paljon uutta ja ihmeellistä tutkittavaa sekä mukava nukkumapaikka niin kaipa tuo kelpaa hetkisen aikaa. Eihän se kaunis ole, mutta näyttää kelpaavan prinssille.

Olen alkanut (ihan vitsilläni) epäillä Manun selkärangan olemassaoloa. Se nukkuu aina hauskasti pitkällään ja välillä ihan katollaan. Vaikka herra onkin vielä pieni niin se osaa hyvin tuon sängyn valtaamisen.. saas nähdä tarviiko herran kasvaessa ostaa isompi sänky.

#147 Herkkuja

Koska blogissa on ollut hyvin aktiiviset pari päivää niin pakkohan se on jatkaa samaa rataa. Älä kuitenkaan pelästy, kyllä tämä tahti tästä vielä hiipuu.
Manu on ollut meillä ollessaan vain hetkellisesti aina yksin, maximissaan puolisen tuntia kerrallaan. Poissaoloni on aina ajoittunut hyvin sen päiväunihetkelle (koskapa tuo ei nukkuisi) eikä se isännän mukaan ole kamalasti huutanut. Tänään raukka joutui olemaan reilu parituntia yksin ja oli kuulemma huudellut aika lailla. Sydäntä kyllä riipaisi, mutta pakko tuo on totutella olemaan yksin. Kävin kotimatkalla vielä kaupasta hakemassa toiselle vähän herkkuja (niinkuin "lahjonta" mitään auttaisi).
kokeilu herkut
Kyllä sillä vielä voi leikkiä, vaikka hyvin perusteellisen teurastettu keppi onkin :)
Mamman mussukka

#146 Manun paketti

Paketti saapui vihdoin perille ja sitähän piti heti mennä tutkimaan. Paketti sisälsi leluja, vessan, ruokaa, ruokakipot ja hiekkaa. Oli kyllä outoa ostella kissanjuttuja, onneksi sain ystävältä apua ja neuvoa mitä ruokaa ja hiekkaa yms kannattaa ostaa!
Uudet kupit heti käyttöön, jotta poika sai maistiaisia uusista ruuista.









Höyhenkeppi oli Manun mielestä aluksi jopa hiukan pelottava joten annoin sen tutkia sitä yksinään kaikessa rauhassa. Hetken päästä tuo kulkikin iloisena ympäri kämppää keppi suussa. Onneksi ostin noita kolme, kun tuon yhden se on jo teurastanut ihan totaalisesti.. taitaa olla vähän rajut leikit.

#145 Hei me muutetaan taas!

Aamu aloitettiin kymmenen paikkeilla Manun vielä nukkuessa. Äkkiä sekin kuitenkin heräsi aamuruoalle.
Aloitin muutto-operaation jo eilen illalla ottamalla kanit yöksi sisälle sekä purkamalla aitauksen ja siirtämällä kaikki tarvikkeet valmiiksi jo keittiöön. Näin ollen aamulla oli helppo aloittaa aitauksen rakentaminen.

Päätin tällä kertaa rakentaa vähän erilaisen aitauksen, jotta keittiön pöytä mahtuu keittiöön. Kaneille jäi silti tarpeeksi tilaa liikkua. Keittiö kun on ainut huone missä kasvit saavat tarpeeksi valoa. (Tästä vaiheesta kuva valitettavasti otettu puhelimella, sillä en millään löytänyt toista objektiivia).

Manu oli ahkerasti mukana rakentamassa tai no lähinnä tutustumassa kaneihin. Neiti tuli sitä heti haistelemaan kaltereiden läpi, mutta säikäytti pikkuisen pari kertaa rynkyttämällä niitä. Poju oli ensin AIVAN kauhuissaan kamalasta pedosta, mutta aitauksen valmistuttua tuli sekin hieromaan tuttavuutta kissen kanssa. Tosin hyvän välimatkan päästä. Manua kiinnostaa nuo niin paljon, että pakko pitää vielä keitiön ovea kiinni ja antaa niiden tutustua valvotusti ettei kävisi vahinkoja.
 Päivällä laittaessani ruokaa Manu oli taas valvotusti tutustumassa kaneihin tällä kertaa komppariverkon läpi. Pojukin uskaltautui muutaman kerran tarpeeksi pitkän välimatkan päästä katsomaan otusta kun taas Neiti tuli verkolle asti haistelemaan. Tällä kertaa Prinsessa ei ollut mitenkään päälle käyvä tms. Tutustumisen jälkeen olikin Manun mielestä taas hyvä mennä päikkäreille!

#144 Nyt on kissellä nimi

Olen pyöritellyt mielessä nimiä Manu ja Onni. Manu on ollut alusta asti vahva ehdokas ja tällä kertaa kallistuin siihen. Unohdin ihan kiittää nimiehdotuksen antajia! Kiitos!

 Tein Manulle oman sivun minne pääsee sen kuvasta vasemmalla reunalla. Samalla laitoin hoidokkieläimet yhteen sivuun mikä löytyy tuolta Manun kuvan alta.

 Ensi viikolla olisi tarkoitus muuttaa jänikset kunnolla takaisin sisälle ja sitten kanit ja Manu pääsevät tekemään tuttavuutta.

#143 Kisse tuli taloon!

Eilen pitkäaikainen unelmani toteutui kun haettiin kotimatkalla pieni kissepoika. Kauan sain etsiskellä oikealta suunnalta täydellistä kissaa ennen kuin tämä yksilö löytyi. Aivan ihastuttava pieni otus ja jo päivässä siitä on tullut ihan mamman mussukka!

Pikkuiselta vain puuttuu enää nimi ja koska kanien mielikuvituksellisista nimistä voi päätellä kuinka hyvä olen keksimään niitä niin nimiä saa ehdotella! Mietintä listalla on tällä hetkellä: Manu, Max, Atte, Vili, Nipsu ja Onni. Haussa olisi juuri tuollainen lyhyt ja ytimekäs.

#142 Syksy saapuu

Kesä joutui väistymään sateen tieltä ja aamuisin käydään jo 0 asteen tuntumassa. Tosin tämä ei kaneja haittaa sillä talli pysyy lämpimänä.

Viikonloppuna tuli tilattua jälleen zooplussalta paketti, mutta tällä kertaa se täyttyikin ihan muilla kuin kanijutuilla. Tästä ensi viikonloppuna enemmän!

Pojun kanssa käytiin pikaisesti ulkoilemassa, mutta lähistöllä ajelevat mopot olivat sille liikaa ja se otti jalat alle ja huristeli takaisin talliin. Kuvista näkee samalla vähän karvapallon kesälookin päivitystä.

#141 Koirun kanssa lääkärillä

Mainitsinkin edellisessä postauksessa perheen koiralla Väinöllä olevan epilepsia johon oli juuri aloitettu lääkitys. Eilen käväistiinkin sen kanssa lääkärillä ottamassa verikoe. Väinö on todellinen kotikoira ja sen takia muualla käyminen on sille aika stressaavaa. Verikokeen takia mukaan tarvittiin joku rauhoittelemaan ja pitelemään sitä paikallaan.

 Matka meni hyvin ja lääkärissäkin herra käyttäytyi hyvin vaikka olikin hyvin pelottavaa. Verikokeet saatiin otettua pienen rimpuilun jälkeen helposti ja päästiinkin lähtemään takaisin kotio nopeasti. Kotona Väinö saikin donitsiluun palkkioksi.