#101 Karvapallojen kuulumisia

Meillä vaihdettiin joulun alla pellettiä. Tällä kertaa kokeiluun tuli Cuni Complete, koska sitä saa niin näppärästi tilattua zooplussalta. Tämä on maistunut turhankin hyvin ja heinä on jäänyt lähes kokonaan syömättä. Tästä syystä vähensinkin pellettejä aika paljon ja rinnalle otettiin monipuolisempi tuoreruoka. Nyt on taas alkanut heinäkin maistua.
Emmasta ja Ellasta piti kirjoitella vasta kun saan uusia kuvia, mutta nyt tulikin paljon uutisia siskoksista.
Vuoden vaihteessa äitini soitti ja kysyi olinko varma siskoksen sukupuolista. Sanoin olevani täysin varma, sen verran moneen kertaan ne tuli tarkistettua. Sitten hän kertoi, että Emma oli taas saanut turpaansa ja sillä oli taas korvassa haava. Olivat sitten päättäneet erottaa neidit väliaidalla. Kerroin olevani vähän epäileväinen reiällisestä aidasta sillä pääseehän siitä läpi puremaan. Äiti kuitenkin epäili Emman menevän niin lähelle aitaa, että Ella pääsisi siitä läpi puremaan. Miksipä toinen menisi lähelle kun tietää saavansa turpaan? Eipä ne kanit sitä ihan noin taida ajatella.

Eilettäin soitinkin äidilleni kuulumisia ja kysyin siskoksista. Ensinnäkin Ella oli kuulemma päässyt puremaan Emmaa aidan läpi joten siihen oli rakennettu parempi aita. Sitten Emma oli kuulemma päässyt jotain kautta toiselle puolelle ja saanut ihan kunnolla turpaansa. Korvista oli lähtenyt kunnolla palasia ja pepussa oli ollut haava. Seinät olivat kuulemma olleet täynnä verta ja karvatuppoja ympäriinsä. Nyt olivat rakentaneet sen aidan niin, ettei mitenkään Emma pääse toiselle puolelle. Mietittiin siinä, että niitä ei voi kyllä laittaa ollenkaan samaan, eli laitetaan varmaan kokonaan eri karsinoihin. Emmalle saatetaan hankkia kaveri kerta on noin läheisyyden kaipuinen. Ella pidetään yksinään aggressiivisuudesta johtuen

#100 Mistä Poju haettiin

Vuosi sitten äitini kertoi, että serkkuni vaimolle oli syntynyt poikue. Tässä vaiheessa toisen kanin hankkiminen oli lähinnä vain ajatustasolla. Mentiin sitten ihan muissa asioissa käymään serkkuni luona ja samalla katsottiin niitä suloisia palleroita. Serkku alkoikin "kauppaamaan" mulle poikasta ja ihastuinkin Pojuun heti. Se oli erilainen kuin muut. Muut olivat valkoisia ja vaaleanruskeita pystykorvia kun taas Poju oli pikimusta luppakorvainen. Silloin jo silmään pisti kanien elinolosuhteet. Ne asuivat 120cm tehdashäkissä, emo ja 5 poikasta. Niille tarjottiin kaupan perus siemensekoitusta ja tuoreena lähinnä salaattia. Perheessä oli kolme suht pientä lasta jotka roikottelivat poikasia vähän miten sattui.

Myöhemmin sitten päätin ottavani Pojun ja käytiin vielä helmikuussa kerran katsomassa poikasia. Häkki alkoi käydä niille todella pieneksi ja emo oli kokoajan poikasten tallottavana.
Maaliskuussa haettiin Poju melkein 10 vko ikäisenä. Silloin poikueesta oli jo haettu kaksi poikasta ja loput kolme elivät edelleen siinä pienessä häkissä emon kanssa. Emo oli todella väsyneen näköinen.

Maaliskuun lopulla sain kuulla, että samalle emolle oli syntynyt uusi poikue. Tällä kertaa isänä oli ollut lähes ranksanluppakorvan kokoinen sekoitus. Poikasia syntyi muistaakseni 7 kappaletta, joista pari kuoli todella nopeasti. En edes halua ajatella miten ahtaaksi häkki oli käynyt. Nämä poikaset koitettiin vain väkisin tunkea joillekin ja ilmeisesti säälistä monet olivat ne ottaneet ilman mitään käsitystä kaneista.
Kesällä kuulin, että samalle emolle oli touko-kesäkuun vaihteessa syntynyt 10 päinen poikue. Suurimman osan se oli hyljännyt heti ja loput alle kuukauden ikäisinä. Olin tuolloin todella järkyttynyt. Serkullani oli kuitenkin aika paljon eri eläimiä mitkä he hoitivat hyvin joten en vain olisi halunnut uskoa kuulemaani. Ennen kesää lainassa oleva toisen poikueen isä oli viety takaisin kotiin joten kolmas poikue oli todennäköisesti jonkun aikaisemman poikasen tuotos eli hyvin sisäsiittoisia.

Myöhemmin kesällä heille oli tullut jälleen samalle kanille poikue. Tuolloin ne oli siirretty talliin mistä ne olivat ilmeisesti kaikki pääseet/päästetty karkuun. Minua niin säälitti ne kaikki pienet poikaset ja varsinkin se kaikkien emo. En vain ymmärrä mikä saa ihmisen tekemään tuollaista. Minua yököttää koko ajatus asiasta ja ne mielikuvat monesta poikasesta siinä pienessä häkissä.
Syksyllä juttelin serkkuni kanssa asiasta ja hän kertoikin, ettei ollut tiennyt yhdestäkään poikueesta ennen kuin oli liian myöhäistä. Kaiken tämän "kasvatuksen" hoiti hänen (entinen)vaimonsa häneltä salaa. Toivonkin, ettei kyseinen ihminen hanki enää eläimiä.. varsinkaan kaneja vaikka ihanan Pojun sieltä sainkin.

Meinasin ensin olla kokonaan kirjoittamasta aiheesta, mutta halusin kuitenkin jakaa kokemukseni teidän muiden kanssa. Haluaisin vain uskoa ettei tällaista tapahdu, mutta todellisuus taitaakin olla jotain muuta. Ostakaa/ottakaa kaneja vain luotettavilta kasvattajilta/ihmisiltä.

#99 Mitä meille kuuluu?

Meillä kuuluu hyvää. Pariskunta viettää suurimman osan päivistä makoillen kiinni toisissaan. Muutenkin kaikki asiat tehdään nykyään kahdestaan. Ruokakippoonkin tunkevat molemmat nassut yhtäaikaa.

Pidennetyn lomani ansiosta pariskunta on saanut nyt olla todella paljon vapaana ja nauttivat siitä täysin rinnoin. Makoilusta nuo tykkäävät nykyään enemmäin kuin aikaisemmin. Neiti yleensä makoilee jossain näkösällä, mutta Poju löytyy välillä todella huvittavista paikoista. Omien touhujen keskellä ne ehtivät myös viettää pusutteluhetkiä.

Tänään oli varsin valoisa ja aurinkoinen ilma joten me pysyimme sisällä! Vihdoin saa jonkunlaista luonnonvaloa sisälle joten kuvaaminenkin tuntuu paljon mukavammalta.

#98 Erilainen kuvattava

Ihan ensiksi haluan kiittää Hennaa meidän uudesta bannerista. Kiitos todella paljon!

Olin viikko sitten kaverillani kyläilemässä ja pääsin samalla kuvailemaan hänen puolivuotiasta kissaansa. Kissaa en ole vielä aikaisemmin kuvaillut joten oli todella hauska päästä kokeilemaan. 



#97 Poju 1v

Keskiviikkona 8.1. Poju täytti vuoden! Jätkä on kyllä kasvanut aivan liian nopeasti. Vaikkakin se on nyt jo iso poika, tulee se aina olemaan mun Pikkuinen. 

Poju 18.3.2013
Poju 1v 10.1.2014