#67 Terassimatto

Käytiin K-raudassa hakemassa puupellettiä ja samalla katseltiin vähän lattiamattomateriaaleja. Ajatus oli keksiä joku yhtenäinen pinta lapsien alueelle. Poju riehuu päivittäin sen verran, että siellä on kaikki matot ihan kasassa. Ja jokainen kanin omistaja varmaan tietää kuinka paljon käpälät luistavat liukkaalla lattialla. Joten jotain oli keksittävä. Löysimme vähän vahingossa tarjouslaatikosta pienen pätkän terassimattoa joka sitten päätyikin kassan kautta kotiin. Se on yllättävän kevyttä ja ja sen pohjassa on pieniä vihreitä muovisia jarruja joten matto pysyy paikallaan. Aika näyttää oliko ostos kannattava.

Siivousurakan keskelle ilmestyi isäntä kameran kanssa.

Poju oli taas ihana itsensä. Se pelkää imuria, mutta aina välillä esittää Prinssi Rohkeaa ja tulee rinta rottingilla tutkiskelemaan sitä mörköä tai menee siitä ohi niinkuin se pelottava rötiskä ei siinä olisikaan. Kun mörkö liikkuu sentinkin kaikki se rohkeus on tiessään ja pieni juoksee hyvin nopeasti Neidin viereen turvaan.

Kun mörkö oli ollut pitkän aikaa hiljaa ja paikallaan niin Prinssi Rohkea heitti makuulle sen eteen.
Lopputulos

#66 Kynsien leikkuu

Otsikon mukaan kynsien leikkuu oli operaationa tänään. Poju otettiin käsittelyyn ensin ja aika äkkiä se rentoutui syliin. Isäntä löysikin saksien tilalle kameran käteen ja otti muutaman kuvan. Pojun käpälät on nykyään ihan sika isot ja pörröiset! Ne olivat niin pienet silloin kuin se tuli meille ja ekoja kertoja leikkailtiin kynsiä.
Neiti olikin taas se hankalampi tapaus. Operaation jälkeen se kuitenkin lähes nukkui sylissä. Mammalla on kauhea karvanvaihto ja sitä karvaa on lähtenyt jo viikon verran ainakin pari kanillista. 



#65 Neidin tarina

Jokaisella meillä on tarinansa. Nyt kerron miten Neidin ja minun tarina alkoi.

Helmikuussa 2012 aloitin apulan yms sivujen selaamisen. En oikeastaan edes tiennyt millaista kania etsin ja oletin vain vastaan tulevan jotain sopivaa. Aluksi selailin niitä noin viikon välein eikä mitään löytynyt vaikka uusia ilmoituksia tuli lähes päivittäin.
Entinen omistaja laittoin kuvan Neidistä pienenä. Eikö ollut suloinen tapaus!
Etsinnät jatkuivat eikä mitään löytynyt. Muuton jälkeen (toukokuussa) aloin pikkuhiljaa turhautua. En ollut löytänyt yhään hyvää ehdokasta. Selailin apulaa päivittäin ja samoja ilmoituksia uudestaan ja uudestaan ja turhautuneena aloin miettiä jo "ei niin sopivia" ehdokkaita. Sitten näin Neidin ilmoituksen. Jotenki se vain kolahti heti. Pitihän siinä vielä miettiä kaikkea, mutta illalla laitoin sen entiselle omistajalle sähköpostia. Toivoin vain ettei sitä ollut joku jo hakenut. Muutama sähköposti laiteltiin puolin ja toisin 9.6.2012 haettiin Neiti kotiin.

Neidillä kesti muutama päivä kotiutua ja kotiuduttuaan siitä kuoriutui valloittava persoona! Perheenikin ihastui siihen heti ja Neiti tietysti nautti ylimääräisestä huomiosta.

 Se sai olla päivisin huoneessani vapaana ja illat se nukkui häkissä. Aamuisin se teki lähes samaan aikaan selväksi että oli herännyt ja halusi ulos. Päästin sen ulos ja se hyppäsi heti viereeni sängylle ja nukkui vieressäni vielä hetken. Sitten se touhusi omiaan kunnes hyppäsi takaisin sänkyyn herättämään minua.
Sänky on Neidin ehdoton lemppari paikka.
Silloin kun isäntä oli luonani yötä niin Neiti hyppäsi aamusin aina meidän väliin ja vaati normaalia enemmän huomiota minulta. Se oli selkeästi mustasukkainen. Päivisin se keksi tehdä tarpeensa isännän puolelle sänkyä. Päivä isännän lähdettyä se "palautui" taas normaaliksi eikä tehnyt enää tarpeitaan sängylle.

Kesällä se pääsi aina välillä ulos aitaukseen. Se ei viihtynyt siellä yksinään joten ulkoilut jäivät aika vähälle.
Koulusta/töistä tullessani se tuli aina innoissaan ovelle vastaan ja kävi aina uteliaana tavarani läpi josko joukosta löytyisi hyvyyksiä. Välillemme syttyi nopeasti pieni luottamus. Kuitenkin töiden lisääntyessä Neiti alkoi reagoida poissaolooni. Se alkoi tehdä tuhoja jolloin päätimme isännän kanssa rakentaa sille oman aitauksen huoneeseeni. Tämä toimi jotenkuten, mutta Neiti myös protestoi asiaa tekemällä enemmän tuhoja. Minun oli pakko ottaa tuhot huomioon sillä olinhan vuokralla siinä kämpässä. Valitettavasti tämä kasvatti väliimme pienoisen kuilun. Yhteiselo jatkui siltikin hyvin.
Lokakuussa jouduin valitettavasti viemään Neidin äidilleni hoitoon muutamaksi viikoksi. Se joutui elämään tallissa ja sai aivan liian vähän huomiota. Viikonloppuisin kävin moikkaamassa sitä ja vietin sen kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Kuitenkin näin suuri muutos jätti jälkiä. Vaikka se rakastaakin huomiota niin se ei luottanut muihin ihmisiin. Sitä pelotti jäädä tuntemattomaan paikkaan aivan yksin. Välissämme oleva pieni kuilu kasvoi tämän myötä. Tämä oli myös minulle raskasta ja toivon vain, että olisi ollut joku parempi ratkaisu.

Kotiuduttuamme Neiti tykkäsi olla enemmän yksikseen kuin ennen. Vietimme kuitenkin paljon aikaa keskenämme ja saatoimme makoilla lattialla jopa tunteja seurustellen. Ja sama meno jatkuu. Parhainta Neidissä on sen ihana persoonallisuus. Isännän mukaan sovimme hyvin yhteen koska muistutamme kuulemma toisiamme.

#64 Karkurit

Elukat ovat keksineet viimeisen kahden päivän aikana 8 kertaa karata aitauksesta. Joka kerta vähän eri tavalla. Viimeisimmäksi ne karkasivat tänään illalla juuri ennen kuin kerkisin päästää ne juoksentelemaan. Onneksi isäntä jaksoi taas virittää aitauksen reunoja korkeammiksi. 

Nyt kun vihdoin ollaan saatu siivousurakka päätökseen niin kanit pääsevät iltaisin juoksentelmaan muutamaksi tunniksi melkein koko kämppään. Makuuhuoneessa ne ovat nyt  tykkänneet oleskella kun olemme molemmat isännän kanssa siellä tekemässä läksyjä yms. Jospa ne nyt jaksaisivat olla aitauksessa lopun ajan.

#63 Jättityttöset

Näille tytöille sulaa kyllä sydän joka kerta.  Ehkä minullakin tulee joskus tulevaisuudessa olemaan jättirotuinen karvakorva.

Sisarukset olivat kuulemma hiukan tapelleet. Karvatuppoja oli ollut pitkin karsinaa ja molemmilla pieniä taistelujälkiä. Pahin kuitenkin on Emman korvassa. Sitä seurataan nyt tarkkaan että paranee kunnolla.
Tässä näkyy jotenkuten tuo Emman korvassa oleva vekki. 



#62 Arvonnan tulos!

Arpaonni suosi tällä kertaa Toiveen kanila blogia kirjoittavaa Miiaa! Onnneksi olkoon!
Laitan tänään vielä sähköpostia tulemaan!

Hurjan iso kiitos kaikille osallistujille! 

Mielestäni on ihana jakaa iloa muille joten tällaisia pieniä arvontoja tulee varmaan useamminkin.

#61 Neiti Mustissa sukissa.

Neidin mustasukkaisuus on taas lisääntynyt. Jos Prinsessa haluaa huomiota, niin en saisi varpaallanikaan koskea Pojua. Herkut se on aina hakemassa ensimmäisenä ja komentaa Pojun pois. Ruokakiposta niillä ei ole kiistaa vaikka siellä herkkuja olisikin eli eipä se ole sen isompi ongelma.

Päästin tänään pariskunnan juoksentelemaan melkein koko kämppään. Pojupa innostui ja yritti leikkiä Neidin kanssa hippaa, mutta mammaa ei kiinnostanut. 

#60 Kuulumisia

Karvakorvat ovat "tapelleet" jonkun verran. Neiti tuntuu olevan kiimassa ja välillä vinkuu ja hyökkii Pojun päälle. Pahimmillaan ne on leikkinyt vinkuhippaa tunnin verran ja karvoja tuppoja näkyy siellä täällä. Rauhoituttuaan ne makoilevat taas kylki kyljessä ja pesevät toisiaan. Ota noista sitten selvää.

Pojun turkki vaihtuu hyvää vauhtia mustaksi ja valkoinen höttöpoikaskarva vaihtuu tieltä.
Herra Lurppakorva
Iltapalalla

#59 Viikonloppu kuvina.




Jäljistä päätellen voisi veikata, että minulla on kissa lemmikkinä. Toinen olkapää on pahemman näköinen sekä kädet ovat aivan raadeltu. Koitin vähän käsitellä sisaruksia.
 Käytiin parilla metsälenkillä Timin kanssa ja harjoiteltiin samalla hiukan jälkeä/jäljestämistä.
Lenkin jälkeen pikku herra olikin tosi väsynyt.

#58 Meet Emma ja Ella

2.5.2013 syntyneet ranskanluppa sisarukset kotiutuivat vanhempieni luokse. Nimeyksen suoritti pikkusiskoni. Nämä pikkutytöt tulevat näkymään blogissa jatkossakin.