#170 Karvaiset ja kiukkuiset

Kaikki eläimet tuntuvat nyt kiukuttelevan samaan aikaan ihan kuin ne olisivat tehneet jonkun suunnitelman. Neiti on ollut tosi kiukkuinen viikon verran ja se on kiusannut Poju raukkaa taas ihan kunnolla. Yleensä tuo pahin vaihe ei kestä kuin päivän kaksi, mutta nyt kun se ei vaan tuntunut loppuvan niin jaoin pariskunnan kaksion kahdeksi yksiöksi. Tästäkös Neiti vasta innostuikin ja nyt on kohdistanut sen kiukuttelun pelkästään minuun. Poju sen sijaan on nauttinut saadessaan olla vähän omassa rauhassa.
Tänään siivouksen aikana kokeilin josko noi uskaltaisi päästää taas samaan tilaan, muttei mitään toivoa. Neiti on aivan mahdoton! Toivottavasti tuo menee kohta ohi niin saisi rakastavaiset taas samaan tilaan
Manu on joutunut nyt olemaan valitettavan paljon yksin ja protestiksi se on alkanut tuhoamaan paikkoja mm. vessapaperirulla piti ottaa kokonaan pois pojan ulottuvilta sekä se oli keksinyt miten vessan roskiksen saa auki ja levitelly sisällön lattialle (onneksi kaikki muut tuhottavat on saatu pois sen ulottuvilta). Ja tyytyväisenä on aina istunut keskellä sekasortoa. Se on myös alkanut tekemään tarpeitaan muuallekin kuin vessaboksiin mm. tänään kotiin tuloni jälkeen päätti etten lähdekään enää mihinkään ja päätti fiksusti tehdä tarpeensa kengilleni.
Olen kaiken ylimääräisen aikani koittanut jakaa eläinten kesken, mutta ei vain riitä enää tunnit vuorokaudesta. Näin käy joka syksy ennen joulua. Noh eiköhän tämä tästä taas kohta helpota.. joulun jälkeen viimeistään

#169 Ahkerat ulkoilijat

Ollaan nyt Manun kanssa ulkoiltu aika ahkerasti (edelleen öiseen aikaan). Tänään totesin, että tarvitsee pojalle varmaan ostaa omat valjaat sillä noiden valjaiden selkäosa alkaa olla liian lyhyt kasvavan herran päälle. Pojulle ne sopivat edelleen mainiosti (kaneille ne on tarkoitettukin). Ehkä sitä seuraavan ruokatilauksen yhteydessä katson Manulle ihka omat valjaat.

Tykkään käydä eläinten kanssa öiseen aikaa ulkona, sillä silloin saadaan olla ihan rauhassa. Välillä tulee jotain satunnaisia ohikulkijoita tai ohi ajavia autoja, mutta se ei meitä haittaa. Manu on aina vähän varuillaan ohikulkijoista, mutta niiden mennessä ohi on poika taas ihan normaali. Parina viime kertana olen ihan kaikelta varalta laittanut Manulle heijastinnauhan mahanympäri. Koskaan ei tiedä mitä tuolla ulkona käy niin parempi olla vähän turhankin varovainen. Onhan tuollainen nauha kissan mielestä aivan järkyttävä päällä ja kotona se ei muuta kuin makoile ja kieri tuon takia, mutta ulkona sitä ei enää edes huomata ja hyvä niin! Nyt ainakin näkyy tuo meidän roikale.

#168 Manu 6kk!

Niin se aika vaan rientää ja poika "täytti" tänään jo puoli vuotta! Vaikka tuntuukin ettei tuo mihinkään ole kasvanut niin tänään otin vertailukuvan tuossa tuolilla ja herranjestas miten se on noin paljon kasvanut! Musta se tuntuu edelleen niin pieneltä ja pennulta.
"Synttäreiden" kunniaksi innostuin yöllä tekemään pojalle "kakun" (pitähään nyt mamman kultapoikaa hiukan helliä) johon laitoin yhden kananmunankeltuaisen, Cosman sardiinia, kana&viiriäisen munia sekä kana&tonnikala kaviaaria. Nämä sekoitin yhdeksi mössöksi ja taiteilin desimitan kanssa pieneksi keoksi. Keon kukkuralle tietty se pienen pieni viiriäisen muna sekä ympärille muutama jauhelihan luikero. Hajut olivat keittössä tuon jälkeen aikamoiset (jo pelkästään sardiinit haisevat omaan nenään aivan järkyttäviltä!) ja siivotessa oli pakko pitää nenästä kiinni. Isäntä pääsikin taas naureskelemaan miten kissa syö huomattavasti paremmin kuin ihmiset. Toinen syö kaviaaria ja viiriäisen munia, kun itse keitin pussillisen nuudeleita.
Kakkuahan piti heti päästä maistelemaan ja oikein innolla se sitä söikin. Loput laitoin jääkaappiin säilöön niin saa huomennakin vielä syödä tuota. Onneksi maistui!
Kai sitä vaan tarvitsee oikeasti myöntää, että alkaa tuo olla iso poika jo (eilen punnittiin ja vaaka näytti 3,6kg). Miten se aika rientääkin näin nopeasti?

#167 Tapahtui eräänä rauhallisena yönä

Miksi se into kuvailla elukoita tulee aina keskellä yötä eikä päivällä kun voisi vähän olla valoisampaa?

Noh ensin kuvailin hiukan Manua ja sen jälkeen otin kanit juoksentelemaan keittiöön ja eteiseen. Eipä pariskunta kauaa viihtynyt juoksentelemassa vaan menivät pian syömään ja makoilemaan alueelleen.

#166 Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokasen luo...

Postisetä kantoi taas tilaamani paketin oven taakse ja sitä availtiin yhdessä Manun kanssa. Tällä kertaa paketti sisälsi monen monta pientä cosman märkäruokapurkkia, Porta 21 kittens raksuja, muovisia ruokapurkkien kansia sekä tietysti niitä kauan odotettuja uusia höyhenkeppejä!

Manu on vähän vaikea syöjä ja sen takia tämä 2 kuukautta onkin mennyt lähinnä kokeillessa ja samat kokeilut jatkuvat edelleen. Tästä kirjoittelen varmaankin jossain vaiheessa ihan oman postauksen.