#273 Miten elämä jatkuu

  Pojun poismenosta on nyt muutama päivä. Meillä ei olla vieläkään oikein tajuttu koko juttua. Juuri suunniteltiin miten sille pitäisi kohta taas aja kesälookki, kun alkaa tulla liian kuuma. Kaikki tapahtui vaan niin äkkiä ettei kukaan ehtinyt edes kissaa sanoa. Tulee valtava ikävä pikkuista.

  Ensimmäisenä edessä oli päätös mitä pikkuiselle tehdään. Olisin halunnut haudata sen maalle äitini pihalle, mutta se ei käytännön syistä olisi onnistunut. Toisena vaihtoehtona mietin tuhkaamista ja googlettelinkin siitä paljon tietoa. Se kuitenkin vaikutti jotenkin tylsältä vaihtoehdolta. Halusin nimenomaan haudata pojan johonkin kivaan paikkaan missä sen olisi hyvä olla. Kämppikseni ehdotti äitinsä pihaa jonne oli jo muutamat heidän aikaisemmat lemmikit haudattu. Vaihtoehto tuntui huomattavasti paremmalta kuin tuhkaaminen ja sunnuntaina käytiinkin kaivamassa pikkuiselle kuoppa. Löysimme oikein ihanan paikan pajun alta. Sinne se oli hyvä jättää.

  Mitäs nyt Neidin kanssa? Katsomme ainakin alkuun miten se suhtautuu yksinoloon. Tähän asti se on vaikuttanut ihan normaalilta, tietty kaipaa nyt huomattavasti enemmän ihmiskontaktia kuin aikaisemmin. Toista kania meille ei varmaan tule ellei tilanne mene ihan mahdottomaksi. Meillä ei tällä hetkellä ole oikein tilaa ottaa toista kania. Tottakai olisi ihanaa ottaa joku suloinen poikanen, mutta kun tilaa ei vain ole riittävästi. Neiti on kuitenkin ollut suurimman osan elämästään yksin joten uskallan toivoa sen tottuvan siihen taas uudestaan. Pojuhan oli aina se sosiaalisempi osapuoli noista kahdesta. Poju oli se joka vaati toisen kanin seuraa, kun taas Neiti on aina ollut se itsenäisempi osapuoli. Todennäköisesti vain aika kertoo mitä tapahtuu.

  Entäs sitten bloigin tulevaisuus? Kuten olette varmasti huomanneet niin blogi-into on muutenkin laantunut. Joulun jälkeen oli pakko keskittyä kunnolla opintoihin joten kuvaaminen ja kirjoittaminen jäivät. Eläinten kanssa vietetty aika meni kuitenkin blogin edelle. Tuntuu myös hassulta ajatella jatkoa ilman blogin toista alkuperäistä tähteä. Ehkä loman myötä löydän kuvaus- sekä blogi-intoni uudestaan, sen vain aika näyttää.

  Haluan kuitenkin kiittää kaikkia, jotka ovat olleet osallisena meidän perheen elämää näin blogin välityksellä.

Hyvästi pikku ystävä


Poju
8.1.2013-3.6.2016

Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa,
se päättyi tähän.
Kun sammui sydä läheisen, 
on aika surun hiljaisen.

#272 Lomalla viimeinkin!

  Ensimmäinen puoli vuotta koulua takana ja en voisi olla onnellisempi. Vihdoin on saatu kaikki raportit kirjoitettua, työt tehtyä sekä kokeet hoidettua kunnialla läpi. Nyt voi ihan rauhassa rentoutua joulun viettoon. Ja varsinkin Manu on onnessaan, kun mamma viettää taas enemmän aikaa kotona.
"Jaa että loma"
  Tänään olikin taas aika viettää kanien kanssa kunnolla aikaa ja samalla koitin napsaista niistä muutaman kuvan. Molemmilla oli alkuun kauhea kiire sohvalta pois, mutta lahjomalla niitä banaanilla sain ne kuitenkin pysymään edes jonkun aikaa kameran edessä. Samalla tietysti kissat olivat mukana puuhastelemassa kulissien takana.

#271 Kysymyshaaste

Kiitos haasteesta ja kysymyksistä Kaikenkarvaisten keskellä
Haasteen säännöt siis menevät siten, että vastaan 11 saamaani kysymykseen, (minkä jälkeen teen uudet 11 kysymystä, joihin haastan 11 blogia vastaamaan :-) nämä jätän tällä kertaa tekemättä)

Kysymykset:

1. Mihin yhteen vapaavalintaiseen kauppaan käyttäisit 1000 euron lahjakortin?
Varmaankin Rajalaan tai vastaavaan josta voisi ostaa kameratarvikkeita tai sitten ihan vaan Prismaan tai muuhun isoon kauppaan josta saisi melkein mitä vaan.

2. Millainen olisi unelmatalosi?
Joku ihana omakotitalo, pari kerrosta, mielellään puinen ja sauna on ehdoton. Ulkonäöllisesti se ei saisi olla kauhean moderni, tykkään enemmän sellaisesta vähän vanhemmasta. Sisällä voisi olla joitain moderneja ratkaisua, mutta sisustuksessakin tykkään vähän vanhemmasta kuin ihan uusi ja moderni. Suuri keittiö olisi aivan ihana! Tietysti siinä olisi jonkun verran omaa pihaa ja ehkä pari ulkorakennusta, jotta eläimille olisi monipuolisia asumisvaihtoehtoja. Naapureita ei tarvitsisi olla ihan vieressä. 
3. Olisitko mieluummin lahjakas matemaattisissa aineissa vai kielissä?
Olen aina ollut kohtuuhyvä molemmissa joten tämä onkin hankala kysymys. Nykyään tarvitsee aikalailla molempia, jos haluaa pärjätä esim. opiskelussa vähän pidemmälle. Vastaan nyt kuitenkin, että haluaisin olla lahjakas matemaattisissa aineissa. Silloin pitäisi olla looginen ajattelu kohdillaan ja sillä pärjää myös kielten opiskelussa suht mukavalle tasolle.

4. Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja? Haluaisitko?
Ei ole kumpiakaan eikä lävistyksiä tule. Tatuointi onkin ollut haaveena jo 10 vuotta, joten sellainen tulee joskus ilmestymään.
5. Mikä oli ensimmäinen lemmikkisi?
Meidän perheessä oli koiria, kun olin pieni. Myöhemmin perheeseen tuli myös kaksi kania joista olenkin kertonut jo aikasemmin (Ensimmäiset kanini -postaus). Tosin ihan ensimmäinen oma lemmikki oli Neiti.

6. Mistä lemmikistä haaveilet?
Koirasta. Muutama sellainenkin on mitkä ovat vain haaveilupohjalla eivätkä tule todennäköisesti koskaan tapahtumaan. Näitä on esimerkiksi siili, kilpikonna, chincilla, hevonen.

7. Paljonko lemmikeihisi kuluu keskimäärin rahaa kuukaudessa? 
Tätäkin jossain vaiheessa laskeskelin, kun oli vain kaksi kania. Tällä hetkellä en ole kovin tietoinen paljonko rahaa menee varsinkaan, kun ostamme kissojen tavarat ja ruoat puoliksi. Voisin kuitenkin heittää arviolta n. 40-60 euroa kuukaudessa (tämä siis vain minun osuuteni).
8. Miten perheesi, ystäväsi ja tuttusi suhtautuvat lemmikeihisi?
Ystävät tietävät minun olevan ihan eläinhullu, joten he ovat hyvin tottuneet. Äitikin jollain asteella ymmärtää, mutta hän ei ole ihan samalla tasolla minun kanssani. Hän myöskin oli alunperin lemmikkien hankkimista vastaan allergioideni takia. Isä taas ei todellisuudessa ymmärrä ollenkaan vaikka hänelläkin on aikasemmin ollut koiria. Ehkä hän ymmärtäisi paremmin, jos minulla olisi koira sillä hän ei oikein tykkää kissoista tai kaneista. En ole näiden antanut kuitenkaan lannistaa itseäni. Minulle eläimet ovat kaikki kaikessa ja jos joku ei sitä ymmärrä niin sille ei sitten mahda mitään.

9. Miten järjestät lemmikkiesi lomahoidon? 
Tämä on oikeastaan aina ollut helppoa minulle sillä en ole koskaan asunut yksin ja aina on ollut joku joka voi katsoa niitä jos minulla on jotain suurempaa menoa. Tälläkin hetkellä on helppoa, kun asuu kämppiksen kanssa. Tosin joskus joudutaan vähän soveltamaan aikatauluja, mutta hyvin ollaan kuitenkin aina saatu aikataulut sopimaan niin, että toinen on kotona.
10. Mitä lemmikkieläintä et itsellesi hankkisi ja miksi?
Muutama vuosi sitten olisin vastannut nopeasti, että kissa olisi sellainen, mutta kaskummaa nyt niitä löytyy taloudesta kolme. Tykkään kaikista eläimistä ja jos esim joku eläin tarvitsisi kipeästi uuden kodin ja minulla olisi mahdollisuus sellainen antaa niin tuskin sanoisin ei. Jos kuitenki mietin mitä eläintä en itse koskaan hankkisi niin täytyy sanoa kala. Ne ei vaan jotenkin koskaan ole innostaneet minua.

11. Millä perusteilla nimeät lemmikkisi? 
Niinkuin moni on varmaan huomannut, niin meillä ei ole mitään kauhean erikoisia tai mielikuvituksellisia nimiä. Kyllähän uuden lemmikin tullessa aina on pohdittu hetken aikaan nimeä (tai Pojun kohdalla puolikin vuotta sen jälkeen, kun se meille tuli) ja on päädytty semmoiseen mikä tuntuu hyvältä. Pojun tullessa mietin monta vaihtoehtoa, mutta mikään ei tuntunut hyvältä ja lopulta jäätiin vain nimeen Poju, kun sillä nimellä sitä kutsuttiin alusta saakka.

#270 Ihana Neiti

  Perjantaina oli taas kanien siivouspäivä ja samalla vietin pitkän hetken niiden kanssa, kun ne juoksentelivat vapaana. Tai no eivät ne kauheasti juoksennelleet. Poju istuskeli suurimman osan ajasta joko häkissä tai heinäpussissa. Neiti katseli ensin meininkiä häkin turvasta ja sitten se juoksi suoraan syliini. Sitä sai silitellä ja rapsutella miten päin halusi ja se vain pyysi lisää. Sen sai myös ottaa syliin eikä sitä haitannut yhtään. Tuollainen se oli silloin, kun se tuli minulle ja siitä on jo pitkä aika. Oli kyllä niin ihanaa etten pysty kunnolla edes sitä selittämään. Toivottavasti se on jatkossakin tuollaisella päällä.