#153 Blogi taukoilee

Elämä heitti hyvin pahasti nyt häränpyllä ja kaikki energia menee sen sotvimiseen, joten blogi jää nyt joksikin aikaa tauolle. Bloggailen taas kun tuntuu siltä. Eläimillä on kaikki hyvin eikä ne liity tähän asiaan mitenkään. 

Toivottavasti ymmärrätte.

#152 Se on vihdoin täällä!

Nimittäin meidän raapimapuu! 
Se oli onneksi niin helposti kasattava, että sain kasattua sen ihan itse. Olen kaikissa huonekalujen kasaamisissa sitä ihmisluokkaa, jotka tekevät ennen kuin ajattelevat ja tällähän ei kauhean pitkälle pötkitä. Tai pötkitään, mutta se stoppi tulee jossain vaiheessa kun asiat eivät mennytkään niinkuin kuviteltiin. Näin kävi myös tänään, mutta eipä tuon kokoamisessa kauaa mennyt. Ja se riittää meille ainakin niin kauan, kun on vain yksi kissa talossa.
Tuota sai vaikka minkä värisenä, mutta päädyin ruskeaan ajatellen että sitten joskus kun se siirtyy olohuoneeseen missä kaikki on muutenkin ruskeaa niin sopii kalustoon. Harmaa ja sininen väri kuumotteli kyllä, mutta nyt on ruskea. Ja ihan kiva tuokin on.
Tyytyväinen asukki

#151 Kanejakin välillä

Viikonloppu menikin syysflunssassa enkä saanut vieläkään aikaiseksi laittaa keittiötä kuntoon joten kanien aitaus on edelleen aika autio. 
Sadepäivän kunniaksi laitoin eilen ostamani päärynät kuivaukseen ja samalla tuli vietettyä kanien kanssa kunnolla taas aikaa. Samalla ne saivat maistiaisia päärynöistä ja syödä samalla mahdollisesti viimeiset persiljat.
Loppuvaiheessa otettiin isännän kanssa Manu katsomaan kaneja, josko tuo joskus noihin tottuisi. Poju tutkii manua aina mielenkiinnolla, mutta Neitiä ei kiinnosta ja Manu onkin hyvin äkkiä oppinut ettei Neidin lähelle ole ihan viisasta aina mennä.

#150 Lankakerällinen onnea

Käsitöitä tekevänä ihmisenä ei kannattaisi antaa kissan leikkiä lankakerällä, mutta mitäpä ei mamman mussukka saisi kokeilla.

Manu on nyt ollut meillä kaksi viikkoa ja se on kotiutunut hyvällä vauhdilla. Herrasta on kuoriutunut pääosin hyväkäytöksinen nuori herra.. tietty välillä pitää olla vähän kakara ja silloin mamma kiristelee hampaita, mutta semmoinen kuuluu pikkukissejen elämään. Talon tavoille herra oppi erittäin nopeasti esim. se on oppinut varsin hyvin keittiön ja olohuoneen ovien äänet (ovet normaalisti kiinni) ja on aina salamana livahtamassa avoimesta ovesta vaikka olisi juuri ollut uneksimassa kauimmaisessa nurkassa. Keittiössä kun houkuttavat kanit ja olohuoneessa taas isäntä (joka vihdoin ja viimein suli tuolle pikkuiselle).

Toiveissa on, että saan huomenna kanien aitauksen valmiiksi ja saisin niistä postailtua viikonloppuna.

#149 Tunnelmallista

Eilinen askarteluinto jatkui illalla ja käytin sen isännän "yövalon" keksimiseen (eteiseen täytyi saada joku valo minkä voi jättää yöksi päälle ilman, että se valaisee koko huushollin). Kaapista löysin pölynkeskeltä yhdet jouluvalot ja laatikosta kertakäyttömukeja sekä lasipullon ja siitä se sitten lähti. Kirjahyllystä vielä hyvin rikkinäinen lastenkirja sekä tietty sakset, liima yms. Nyt eteisessä komeilee "nätisti" pyykkitelineessä vähän tunnatut jouluvalot. 

Manu oli koko operaatiossa mukana lähinnä häiritsemässä (eihän mamman mussukka koskaan häiritse!) ja hetken aikaa keskusteltiin opeteltiin jättämään valot rauhaan. Eihän pieni poika olisi millään malttanut jättää noin kivoja heiluvia juttuja rauhaan vaikka miten inhottava mamma käski.

Myöhemmin se makoili valojen alla niiiin nätisti, että oli taas aivan pakko ottaa muutama kuva: