#150 Kanejakin välillä

Viikonloppu menikin syysflunssassa enkä saanut vieläkään aikaiseksi laittaa keittiötä kuntoon joten kanien aitaus on edelleen aika autio. 
Sadepäivän kunniaksi laitoin eilen ostamani päärynät kuivaukseen ja samalla tuli vietettyä kanien kanssa kunnolla taas aikaa. Samalla ne saivat maistiaisia päärynöistä ja syödä samalla mahdollisesti viimeiset persiljat.
Loppuvaiheessa otettiin isännän kanssa Manu katsomaan kaneja, josko tuo joskus noihin tottuisi. Poju tutkii manua aina mielenkiinnolla, mutta Neitiä ei kiinnosta ja Manu onkin hyvin äkkiä oppinut ettei Neidin lähelle ole ihan viisasta aina mennä.

#149 Lankakerällinen onnea

Käsitöitä tekevänä ihmisenä ei kannattaisi antaa kissan leikkiä lankakerällä, mutta mitäpä ei mamman mussukka saisi kokeilla.

Manu on nyt ollut meillä kaksi viikkoa ja se on kotiutunut hyvällä vauhdilla. Herrasta on kuoriutunut pääosin hyväkäytöksinen nuori herra.. tietty välillä pitää olla vähän kakara ja silloin mamma kiristelee hampaita, mutta semmoinen kuuluu pikkukissejen elämään. Talon tavoille herra oppi erittäin nopeasti esim. se on oppinut varsin hyvin keittiön ja olohuoneen ovien äänet (ovet normaalisti kiinni) ja on aina salamana livahtamassa avoimesta ovesta vaikka olisi juuri ollut uneksimassa kauimmaisessa nurkassa. Keittiössä kun houkuttavat kanit ja olohuoneessa taas isäntä (joka vihdoin ja viimein suli tuolle pikkuiselle).

Toiveissa on, että saan huomenna kanien aitauksen valmiiksi ja saisin niistä postailtua viikonloppuna.

#148 Tunnelmallista

Eilinen askarteluinto jatkui illalla ja käytin sen isännän "yövalon" keksimiseen (eteiseen täytyi saada joku valo minkä voi jättää yöksi päälle ilman, että se valaisee koko huushollin). Kaapista löysin pölynkeskeltä yhdet jouluvalot ja laatikosta kertakäyttömukeja sekä lasipullon ja siitä se sitten lähti. Kirjahyllystä vielä hyvin rikkinäinen lastenkirja sekä tietty sakset, liima yms. Nyt eteisessä komeilee "nätisti" pyykkitelineessä vähän tunnatut jouluvalot. 

Manu oli koko operaatiossa mukana lähinnä häiritsemässä (eihän mamman mussukka koskaan häiritse!) ja hetken aikaa keskusteltiin opeteltiin jättämään valot rauhaan. Eihän pieni poika olisi millään malttanut jättää noin kivoja heiluvia juttuja rauhaan vaikka miten inhottava mamma käski.

Myöhemmin se makoili valojen alla niiiin nätisti, että oli taas aivan pakko ottaa muutama kuva:

#148 Pikkuprinssin pahvilinna

Siivouksen yhteydessä siirrellessäni pahvilaatikoita iski hirvittävä askarteluinto ja aloin väsäämään Manulle omaa linnaa. Prinssille piti saada joku oma paikka kun raapimapuu on vasta tilauksessa joten sen tuleminen kestää.
Kauheasti ei mitään resursseja tuon tekemiseen ollut ja suunnittelukin jäi vähän puolitiehen. Löytyipä tuosta paljon uutta ja ihmeellistä tutkittavaa sekä mukava nukkumapaikka niin kaipa tuo kelpaa hetkisen aikaa. Eihän se kaunis ole, mutta näyttää kelpaavan prinssille.

Olen alkanut (ihan vitsilläni) epäillä Manun selkärangan olemassaoloa. Se nukkuu aina hauskasti pitkällään ja välillä ihan katollaan. Vaikka herra onkin vielä pieni niin se osaa hyvin tuon sängyn valtaamisen.. saas nähdä tarviiko herran kasvaessa ostaa isompi sänky.

#147 Herkkuja

Koska blogissa on ollut hyvin aktiiviset pari päivää niin pakkohan se on jatkaa samaa rataa. Älä kuitenkaan pelästy, kyllä tämä tahti tästä vielä hiipuu.
Manu on ollut meillä ollessaan vain hetkellisesti aina yksin, maximissaan puolisen tuntia kerrallaan. Poissaoloni on aina ajoittunut hyvin sen päiväunihetkelle (koskapa tuo ei nukkuisi) eikä se isännän mukaan ole kamalasti huutanut. Tänään raukka joutui olemaan reilu parituntia yksin ja oli kuulemma huudellut aika lailla. Sydäntä kyllä riipaisi, mutta pakko tuo on totutella olemaan yksin. Kävin kotimatkalla vielä kaupasta hakemassa toiselle vähän herkkuja (niinkuin "lahjonta" mitään auttaisi).
kokeilu herkut
Kyllä sillä vielä voi leikkiä, vaikka hyvin perusteellisen teurastettu keppi onkin :)
Mamman mussukka