#218 Kotona ollaan!

  Vihdoin saavuttiin kotio! Reissu meni ihan hyvin, löysin oikean junan ja bussin ja kaikki. Perillä meitä odotti hyvin mukava henkilökunta. Alkuun punnittiin poika ja se painaa 4,6 kiloa. Sen jälkeen se pikaisesti tutkittiin ja pian se saikin piikin pakaraan jolloin meidät jätettiin odottelemaa nukutuksen vaikutusta. Jonkin verran poika ehti tutkiskella huonetta (yritti jopa lähteä toiseen huoneeseen) kunnes ensin takajalat alkoivat pettää ja pian koko kisse oli ihan pitkällään. Sinne se oli jätettävä osaavan henkilökunnan käsiin ja itse jatkoin matkaa ostoskeskukseen tuhlaamaan aikaa.

  Kolmen tunnin päästä menin takaisin asemalle odottelemaan Manun heräilyä ja aika nopeasti se tuotiinkin minulle. Ihan pöppörössähän se vielä oli, mutta jaksoi kuitenkin nostaa jo päätään. Kotona se halusi heti ulos kopasta, mutta matka tyssäsi aika nopeasti kun ei pikkuinen jaksanutkaan liikkua. Siirsin sen pedille, mutta se halusi heti kiivetä donitsiin nukkumaan. Ruokaa ja vettä se saa vasta, kun on kunnolla herännyt (eläinlääkärin ohjeen mukaan). Huomenna kirjoittelen miten pikkuinen on lähtenyt paranemaan.
Eläinlääkärin huonetta tutkimassa.
Pikkuhiljaa alkoi silmät mennä kiinni.
Oma koti (ja donitsi) kullan kallis.

#217 Pelottava perjantai

  Huominen pelottaa todella eikä enää tiedä miten päin pitäisi olla. Olen ollut viimeksi Helsingissä 5-6 vuotta sitten ja nyt pitäisi yhtäkkiä löytää sinne ja sillä viellä suunnistaa eläinlääkärille. Sitten tuleekin se kamalampi juttu eli kastrointi. Hyvin sen pitäisi mennä, mutta silti pelottaa ihan hirveästi. Sitten vielä pitäisi löytää tie sieltä kotiin.

  Pojun kastrointi meni hyvin, mutta silti olin aivan sydänsyrjällään. Sitä ei voinut muuta kuin katsoa miten toiseen sattuu ja miten sillä on niin huono olla ettei pysty edes juomaan tai syömään. Se on inhottava tunne. Kovasti yritän olla miettimättä kauhukuvia mitä kaikkea voi tapahtua, mutta silti pelottaa.

  Herra ei tietysti ymmärrä vielä yhtään ja se ottaakin ihan rennosti. Puolen yön aikaan otan siltä ruokakipon pois sillä se ei saa 8-10 tuntia ennen syödä mitään. Saa nähdä saanko itse yhtään unta ensi yönä. Toivottavasti se osaa huomenna matkustaa yhtä fiksusti kuin aina ennenkin.

#216 Kanien kuvahaaste

Mäkin päätin tehdä tämän blogeissa kiertäneen kuvahaasteen ja teinkin sen tällä kertaa vain omista kaneista. Oli muuten hankala valita niin monista tuhansista kuvista sopivimmat. Koitin myös vähän valikoida erilaisia ja eri aikaan otettuja kuvia.

Kerrataas vielä säännöt: Laita jokaiseen kohtaan mielestäsi sopiva kuva. Kuva saa olla uusi tai vanha kunhan se sopii aiheeseen. Lopuksi haasta mukaan 1-3 blogia. Tällä kertaa en kuitenkan haasta ketään.


1. Uninen

2.Iloinen

3. Ystävyys

 4. Epäonnistunut

5. Värikäs

6. Suloinen

7. Ruoka

8. Onnistuneimmat kuvat kaneistasi

#215 Perjantaina tapahtuu!

  Mamman pikkupoika on nyt kasvanut sen verran, että eilen illalla tehtiin tärkeä päätös leikkauttaa Manu. Sillä on alkanut hormoonit hyrräämään ja se yrittää aina välillä astua Mishaa, joka tietty stressaantuu tilanteesta. Löysinkin Helsingistä eläinlääkäriaseman, jossa leikkaukset ovat tämän kuun puoleen hintaan ja saatiinkin heti aika jo perjantaiksi.
  Pakko myöntää, että hiukan jänskättä vaikka Pojun leikkaus meni hyvin ja ilmeisesti tuo poikien leikkaus on todella yksinkertainen juttu. Saa myös nähdä kuinka paljon pojan käytös muuttuu leikkauksen myötä. Nyt vaan sormet ristissä toivotaan, että kaikki menee hyvin!

#214 Karkulaiset

  Pari päivää sitten laajennettiin kanien alueella kolmella kompostikehikolla johon laitettiin katto etteivät ne karkaisi. Illalla Neiti tunki itsensä ulos aitauksesta ja Manu tuli heti ilmoittamaan toisen kanin karanneen joten saatiin Neiti pian takaisin aitaukseen.

  Aamulla heräsin hirveään meteliin ja menin katsomaan keittiöön ja ai että miten ihana näky siellä odottikaan. Jotenkin kanit olivat saaneet yhden rautalangan kokonaan pois ja näin saivat kanin mentävän aukon aitaukseen. Listoihin ne eivät onneksi olleet koskeneet, mutta olivat syöneet kuivikepussiin hirvittävän reijän ja kaikki kuivikkeet olivat pisin lattiaa. Yhden laturinkin toinen oli jyrsinyt ihan palasiksi. Ei auttanut muuta, kuin heti aamusta  alkaa siivoamaan. Aitaus otettiinkin heti pois käytöstä ja seuraavan kerran se laitetaan varmemmin kiinni.