#157 Alkuviikon kuulumiset

Alkuviikko vietettiin Manun kanssa vielä tyttöjen seurassa ja maanantaina Minni ja Manu leikkivät jo kunnolla keskenään hippaa yms. Mishakin alkoi olla jo vähän paremmalla tuulella ja kävi haistelemassa Manua silloin tällöin. Tiistaina ne olivat jo kaikki ihan kavereita joten vähän harmitti lähteä kotiin. Pakko olla ylpeä kaikista noista kissoista sillä ne käyttäytyivät todella fiksusti ja säästyttiin vain yhdellä pienellä naarmulla. En olisi todellakaan voinu uskoa, että noista olisi tuossa ajassa tullut noin hyvät kaverit.

Illalla lähdettiinkin takaisin kotia päin ja Manu matkusti taas tosi hienosti! Bussissa se maukui pari kertaa, mutta muuten oli ihan hiljaa ja lähinnä nukkui.
Tiistaina annettiin kissoille vähän ahvenen filettä maistiaisiksi. Misha kävi haistamassa ja sen jälkeen leiriytyi tuolin päälle katsomaan kakaroiden touhuja. Minni maistoi ensin hiukan muttei oikein maistunut. Manulle nuo kelpasivat ja se söikin lautasen tyhjäksi.
 Samalle sohvalle nuo uskaltautuivat ensimmäisen kerran sunnuntaina. Silloin tytöt istuivat toisella puolella ja Manu tuli mamman syliin turvaan katselemaan niitä. Miten voikaan kissa olla noin ilmeikäs. Tiistaina ne jo nukkuivat ihan tyytyväisinä samalla puolella sohvaa.
 Misha näytti kyllä välillä niin hapanta naamaa, että ihan nauratti. 
 Juuri ennen lähtöä kaikki kolme leikkivätkin eteisessä ja keittiössä ihan tyytyväisinä. Vaikka Minnillä ja Manulla on puolisen vuotta ikäeroa niin kokoeroa niillä ei pahemmin ole. Tietty Minnillä on enemmän massaa ja Manu on tuollainen luikero, mutta korkeudessa ei ole paljoa eroa. Misha nyt taas on aikas kookas joka puolelta.

#156 Kissatäyteinen viikonloppu

Lauantaina lähdettiinkin Manun ensimmäiselle reissulle ja suunnattiin kohti Vantaata josta lähdetäänki vasta tiistaina kohti kotia. Ei olisi herrasta uskonut, että reissaa ensimmäisen kerran vaan hyvin tottuneen oloisesti nukkui lähes koko bussimatkan.
Perillä olikin paljon jännempää sillä heti oli kaksi tyttökissaa vastassa. Laitettiin Manu makuuhuoneeseen, jossa se sai totutella uuteen paikkaa ja uusiin hajuihin rauhassa. Samalla annettiin Minnille ja Mishalle haisteltavaksi Manun pyyhkeitä (joiden päällä se on yleensä nukkunut). Illemalla päästettiin Manu tutkiskelemaan muutakin kämppää ja silmä tarkkana katsottiin kissojen perään. Ne pysyttelivät kaikki hyvän etäisyyden päästä toisistaan ja muutaman kerran sähisivät jos Manu meni liian lähelle.
Neiti Valkoinen (Misha) ei ollut yhtään innostunut vieraasta kissasta vaan on näyttänyt hyvin nyrpeää naamaa koko ajan. Minni ja Manu ovat selvästi kiinnostuneet toisistaan, mutta vähän vielä pelottaa. Ne kuitenkin jo hetken aikaa leikkivät yhdessä mikä ja menevät välillä jo alle metrin päähän toisistaan ja leikkivät seuraa johtajaa leikkiä. Emme kumpikaan ystäväni kanssa osanneet odottaa näin nopeaa edistystä. Mishakin on edes suht tyytyväinen kunhan Manu ja Minni pysyvät tarpeeksi kaukana. Tällä hetkellä ne tosin nukkuvat kaikki ihan tyytyväisinä samassa huoneessa.
Minni on kauhea linssilude ja siitä saikin paljon kivoja kuvia. Misha taas näyttää joka kuvassa siltä, että maailma haisee hyvin pahalta. Manu nyt mennä jolkottaa semmoista vauhtia joka paikkaan ettei kameranpitelijä pysy perässä.

#155 Kaneihin totuttelua

Päivittäin kissa ja kanit ovat tekemisissä ja se onkin tuottanut jo hiukan tulosta. Alkuun Neiti oli aika aggressiivinenkin Manua kohtaan kun taas Poju on kokoajan ollut kiinnostunut. Ajattelin ettei Neiti tule jaksamaan kakaran pelleilyä, mutta olin väärässä. Se antaa Manun käpälödä itseään aidan läpi eikä välitä enää läheskään niin paljon kuin alussa. Välillä sillä menee hermo ja se komentaa murisemalla, jolloin Manu onneksi tajuaa perääntyä.
Poju on niin kiintynyt omaan uuteen laatikkoonsa ja harvoin tulee katsomaan Manun puuhia aidan viereen. Vapaana ollessaan se kyllä juoksentelee iloisesti kissen perässä ja haistelee kaveria.
Viikonloppuna olisikin tarkoitus lähteä muutamaksi päiväksi Manun kanssa katselemaan vähän tyttökissoja Vantaalle (katsomaan miten tämä neiti sekä pieni Minni ovat kasvaneet). Silloin kanit ovat isännän hellässä huomassa.

Tänään olikin se päivä, kun Manu ehti kiivetä kanien puolelle ennen kuin huomasin. Mitään tappelua ei onneksi tullut vaan kaikki olivat ihmeissään. Ihmekkös tuo. Ei sitä joka päivä putoa kissa taivaalta.

#154 Kuukausi jo kotona

Blogi tuskin vieläkään palaa normaaliin postaustahtiin sillä paljon on vielä kesken. Halusin kuitenkin tulla postailemaan Manusta sillä tänään tuli kuukausi siitä, kun haettiin poika kotiin. 
 Parisen viikkoa sitten ihmettelin, kun Manu ei syönyt enää kunnolla. Märkäruokaan se ei oikein koskenut ihan sama mitä tarjosi ja kuivaa meni desin verran päivässä. Nyt onneksi syömättömyyskausi alkaa ilmeisesti olla ohi ja poika onki alkanut ihan kunnolla tankkaamaan. Pari desiä päivässä kuivaa sekä märkää jo 4 ruokalusikallista! Vettäkin se litkii päivittäin runsaasti.
 Manu on myös sosiaalistunut todella paljon. Nykyään se hakeutuu päivisinkin syliin nukkumaan ja rapsutukset sekä silitykset kelpaavat herralle huomattavasti paremmin kuin ennen. Öisin se nukkuu lähes aina minussa kiinni ja valtaa koko sängyn. 
 "Pärinäkohtaukset" ovat voimistuneet ja se veteleekin sellaista rallia, että oksat pois. Tällöin myös sana "ei" on hyvin hukassa vaikka sitä ollaankin ahkerasti harjoiteltu. Kovasti joka paikkaa pitää päästä tutkimaan ja se onkin keksinyt kiivetä kanien verkkoa pitkin ylöspäin. Toiselle puolelle se ei ole onneksi vielä kertaakaan päässy, kun ollaan se aina otettu alas verkolta. Aika näppärästi tuo kiipeäminen kyllä käy. Ei se ole mikään ihan tyhmä kissa (mikä on todettu jo monta kertaa).

#153 Blogi taukoilee

Elämä heitti hyvin pahasti nyt häränpyllä ja kaikki energia menee sen sotvimiseen, joten blogi jää nyt joksikin aikaa tauolle. Bloggailen taas kun tuntuu siltä. Eläimillä on kaikki hyvin eikä ne liity tähän asiaan mitenkään. 

Toivottavasti ymmärrätte.